Mä näin unta. Mummilla oli kaikki hyvin. Pysty kävelemään ja puhumaan ja halaamaan. Se halas mua ja sanoin sille että oot rakas. Se sano että niin oot sinäkin. Halattiin KAUAN.
Heräsin ni oli hyvä olo, en tienny miks. Syötin Nellyä ja yhtäkkiä tuli mieleen et minkätakia oli hyvä olo. Siit lähtien oon vaan itkeny.
Käytiin äitienpäivänä kattomas mummia. Se oli niin huonona. Sillä ei mikään enään liiku. Kyllä se katseella seuraa ja välillä vastaa juu tai ei. Tekee niin pahaa ku tietää että se ei varmasti tule koskaan enään olemaan ennallaan ja kun ei tiedä että kauan tää tilanne voi kestää. Kuukauden? Vuosia?
Välillä tuntuu ku sydäntä revittäis. Mä pidän mummia mulle kun toisena äitinä. Sille mä oon aina kertonu kaiken. Sille kerroin ekana et ollaan Nellyä alettu odottamaan ja sille ekana soitettiin että tyttö tuli. Nyt se ei pysty kunnolla puhumaankaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälkesi :)