Tein tänään jotain mitä en oo aikoihin tehny, tai siis kyenny tekeen. Kävin typsyn kanssa kävelyllä ja ennenkaikkea puistossa keinumassa. Tuo neiti niin rakastaa keinumista <3
Puistossa sitte "jälleen" sain ajattelun aihetta. Siellä oli todella monta muutakin mammaa ja ilmeisesti mummojakin. Jotenkin tuli sellanen olo et asutin niiden reviirille kun ei oltu aiemmin siellä käyty. Saatiin osaksemme tuijotusta ja vähän omituisia katesita. Päätin kuitenkin olla huomioimatta moisia. Sitten siihen tuli joku tyttö keinumaan yksin viereen. Höpötti kovasti ja samalla tajusin kuinka mä EN tykkää vieraista lapsista. Mua ei oikeesti vaan kiinnosta jutella vieraiden lasten kanssa. Siinä se koitti vihjailla että vauhtia antaisin vaikka olin siinä kuitenin Nellyn kanssa. En antanut. Sitten sen ilmeisesti mummo tuli siihen ja jotenkin tuntu sen mummon äänessä olevan omituista närkästystä että ku MÄ en ollu antanu sen lapsenlapselle vauhtia. Hittojako se mulle kuulluu.. Mut tosiaan jotenkin tuli ihan sellanen olo et oisin astunu toisen maailmaan ja se ois ollu kiellettyä.
En kuitenkaan lopeta meijän puistoilua vaikka meitä siellä tuijoteltiinkin. Sikäli olot on hyviä ni koitan ahkerammin käydä siellä vielä kun on hyvät ilmat.