Aamu-ajatuksia

Mietitntöjä taasen kun on hetki aikaa pyöritellä asioita päässä.

Mä tiedän. Mun pahin ja kamalin huono puoleni. Mua ei järin kauheesti kiinnosta muiden asiat. Siis vaikka yhden mun tutun raskauskin. Ei kiinnosta kuinka kipeä se on tai muuta. En keksi syytä miksi kiinnostais. Musta se on huono juttu. Ei elämä kuitenkaan pyöri vaan mun ympärillä enkä mä voi olettaa et muita sillon kiinnostais mun asiat jos mä en oo kiinnostunu niiden asioista. Oon siis päättänyt et alan panostaan siihen et mun pitää olla kiinnostunu muidenkin asioista eikä vaan oman lähipiirin. (Tää tuttu ei sitten ole sinä Laura :D)

Mä huomasin eilen et mulla on Anttia ikävä. Siis vaikka oltiin aamusta asti yhessä ja muuta ni saunassa sit istuksittiin ja huomasin että mulla on sitä ikävä vaikka se on siinä vieressä. Ikävä siis sillä tavalla et tahtoisin tehä sen kanssa jotain kahestaan muutenkin kun vaan iltasin pari tuntia. Onneks tohon on nyt tulossa muutosta kun Nelly menee 25.pvä mun porukoille yöks hoitoon ni saadaan melkeen koko pvä ja yö olla kahestaan. Ootan iha hirveesti sitä.

Nelly on huomenna tasan 9kk. Mun muruni <3

Muru muutaman minuutin iässä

Joo.Ei tää nyt lopukaan.

"Itsehän sä sen päätöksen teet, haluatko olla tuttu, kaveri, puolituttu, ystävä vai et mitään näistä.

Ne ystävyys-suhteet vaan muodostuu, ei niitä sopimalla sovita.

Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan pätee mielestäni myös tähän =)

"I just wannabe your friend""

Tuommoisen kommentin sain ja siis ihan tottahan tuokin on. Itsehän sen päätöksen tekee. Voisko tää mun oma käytös sitten juontaa siitä että oli yksikin kaveri. Pidin häntä erittäin hyvänäkin kaverina. Sitten syntyi Nelly ja sitten loppui yhteydenpito. Mä koitin soitella ja järkätä että nähtäis mutta ei. Sitten kun mä viimeinkin jonkun ihmisen päästäisin sen mun oman pienen kuplani sisälle niin musta tuntuu että sitten siellä kuplan sisällä tehdään vaan tuhoa ja mä erkaannutan itteäni vaan enemmän muista ihmisistä ja takerrun vaan kovemmin niihin ketä siellä kuplan sisällä on. Tai sitten jos sanonkin jollekin nykyiselle "vaan-kaverille" että olet todella kiva ja tärkeä niin sitten jos se ihminen kaikkoaakin kauemmas.
Kai nuo on niitä elämän riskejä mitä pitäs vaan ottaa että joskus saavuttaiskin jotain.

Mutta siis .. Hanna, olet rakas ja tärkeä. En tiiä kuinka hukassa olisin ilman sua. Maiju, niin erilainen kun minä mutta niin tärkeä vaikka harvoin nähdäänkin. Susku, kyllä sä olet mulle hyvä kaveri vaikka muuta epäilitkin :) Laura, erittäin yllättävältä suunnalta ihminen joka tuntuu olevan kovin samalla aaltopituudella mun kanssa .. oot vaikuttanu muhun enemmän kun arvaatkaan.

Siinä se nyt tuli. Oikeen ajatuksella mietin mitä haluan sanoa. Koskaan en ole varmaan sanojani noin tarkkaan harkinnu ja valinnu. Ehkä mä joskus osaan sanoa sitte jotain ihan ääneenkin.