Kiddy.

Tarkoitus oli että ostetaan Nellylle uus turvaistuin 2v synttäreiden jälkeen mut iltasanomissa oli juttua kun autoliitto oli taas testaillu noita jakkaroita ja se Evolva mikä oli tarkotus ostaa ni ei oikee oiskaa hyvä. Tutkailin sitte koko tiistain noita testijuttuja ja kaivelin netistä käyttökokemuksia Kiddyn turvaistuimesta. Se kun olin rankattu hyväks noissa testeissä ja se Evolva oli vaan tyydyttävä. Joten, variston Vauvapoppiin kävikin tiemme heti kun Antti oli duunista kotiutunu ja mukaan tarttui Kiddy Comfort Pro.
Nellyhän oli ihan ihmeessä kun saa nyt matkata naama menosuuntaan autossa. Viihtyvyyskin parani kummasti :D

Meillä on myös alkanu tällä viikolla Nellyn pottailu harjotukset. Nyt jopa niinkin suuresti että ollaan ostettu pikkuhousuja :} Toinen on niin ison näkönen kun on pikkarit jalassa <3

Melkeen unohdin!! Mun kaveri onpi raskaana!! Ensimmäinen lapseton kaveri joka raskautuu. Aikasemmin on vaan mammakaverit raskautunu kun iso osa lapsettomista kavereista kaikkos sillon ku Nelly synty. NIIIIIN hienoa :)

Ennen vappua.

Ihan näin heti alkuun mainostan tätä. Siellä olis kirpparivaatetta. Tahdon noista eroon että mahtuu uutta tilalle :D

Sitten. Mulla oli tylsää. Tapahtui näin. Leikkasin otsiksen itelleni. IHAN ITE!

Mun mielestä vielä ihan onnistuneesti jopa. Hiukset värjäsin tosin jo tovi sitten ja sekin onnistu täydellisesti. Nyt mulla on siis kiva tukkainen pitkästä aikaa ja tän kivan hinnaksi tuli 16e mitä ne värit makso. Idean otsikseen sain MeNaisista missä oli d.i.y. ohje otsiksen leikkaukselle. TOIMI!

Tässä toinen tylsistymisen tuotos. Seinästä lähti tapetti :D Tuossa on siis eteisen seinä missä oli sellanen ruskee tapetti. Nyppäsin sen pois alkuviikosta ja oon pitkin viikkoa nyt sitä sitte jatkanu ja Antti tänään sen kittas ja huomenna hioskellaan ja toivottavasti jo maalataankin. Uuden seinän värin nimi on Mulperi :D Se olis sellanen vaalea harmahtava beige. TOOOOOSI kiva väri.

Maha tippusi.

Ekaks viel parit kuvat tytsystä ja iskästäkin ku oltiin kuvailtavana.

Mulla on nyt maha päässyt näköjään tippumaan v.lopun aikana. Huomasin vaa erityisesti sen eilen ku kauppailin Hannan kanssa et olo on nyt kyllä ihan eri tavalla tukala. Vessas sais ravata kakkoshädällä koko ajan jostain syystä. Kuvassa tosiaan 36+2 ja matkapöytä on sitten kadonnut :D Kohtahan tässä voipi alkaa jännäileen et koska alkaa tapahtumaan.

2010

About kuukausi taitaa olla tuosta viimeisestä postauksesta. Jospa sitä vähän koittas kerrata viimesen kk juttuja siis..

Mummin kuolema tuli kyllä yllättäen vaikka siihen kuinka kuitenkin oli yrittänyt varautua. Puhelu kun tuli ni tapahtu rikkoontuminen. En muista siitä puhelusta kun yhden lauseen. Oltiin anoppilassa ja en pystyny muuta sanomaan anopille kun et hakee Antin nopeesti tallista. Antti tuli ja piti mua kasassa. Se soitti sitte faijalle ja selvitteli et mitäs nyt. Lähettiin sitten samoin tein melkeen anoppilasta ja Antti vei mut riihimäkeen. Se olis halunnu mukaan tulla mut musta vaan tuntu et tahdoin mennä yksin. Olihan siellä toki mun vanhemmat ja mun täti mutta silti.. Mentiin sitten porukalla terveyskeskukseen kattomaan vikaa kertaa mummia. Äiti kysy monta kertaa et haluanko varmasti tulla ja halusin. Nyt kun miettii ni hyvä että menin. Ei se ollu kauheeta eikä hirveetä mutta ei millään tavalla kuitenkaan helppoa tai kivaa.
Antti otti sitte seuraavan pvän duunista vapaaks. Hyvä että ottikin koska en mä juurikaan saanu nukuttua sitte seuraavana yönä ja seuraava pväkin meni oikeestaan aika sumussa..

Hautajaiset oli 20.12. ja oli kyllä rankkaa. Nelly oli sen pvän anoppilassa hoidossa. Antti oli yks arkun kantajista ja siinä kun näin kun arkkua kannettiin ni huomasin et mulle oli tosi tärkeetä et Antti oli siinä kantamassa.

Joulun päätin hypätä yli kokonaan. En koristellu kotona enkä muutenkaan toivotellu oikeestaan kenellekään jouluja. Nellylle ostettiin pari pakettia ja mä tahdoin ostaa äitille joululahjan vaikka se kielsikin. Koin sen vaan tärkeeks. Joulu vietettiin niinkun aikasempinakin vuosina eli anoppilassa puolet ja mun porukoilla puolet.

31.12. olikin sitte KAMALA pvä. Nelly tuli ekaa kertaa elämässään kipeeks. Niinkun oikeesti
kipeeks. Oksens aamusta lähtien ja ei syöny mtn. Uusvuos sitte vaihtukin oksennuksen hajussa ja ripulikakassa. Sen jälkeen se tarttu muhun perjantaina. Mulla meni niin pahaks se et jouduin pe-la yöks tippaan osastolle. Muutama pvä menikin sitten sit toipumiseen ja Anttikin viel sai saman taudin sitte lauantaina. Siin sitte selvis et Noro-virushan se. En todellakaan toivo kenellekään sitä.. IHAN hirvee tauti. Loppupeleissä sitte anoppilassa sairastettiin se ja mun porukat samoin.

Nyt oikeestaan alkaa olla silleen kunnolla toipunu olo ja ruoka maistuu suht normaalisti ja mahakin toimii hyvin.

Siinäpä meijän joulukuuta ja vuodenvaihdetta.

Jospas sitä jossain vaiheessa sitte jaksais ahkerammin alkaa taas jutustaan. Mahadyydsikin on jo rv33 ja tää mami on aivan kypsä tilanteeseen.

Uusi taito.

Nelly se oikeestaan tänään tais oikeesti oppia kävelemään <3 Paljaat varpaat tepsutellu pitkin kotia koko illan. Kovin montaa kertaa ei olla edes kaaduttu.

Tänään on tuntunu siltä että maha halkee. OIKEESTI. Hullun paljo pingottanu ja selkäkin kutissu. Antin laitoin taas rasvaileen jos helpottais ja helpottihan se.

Polttareita ja ylläreit

Perjantai... OLI KAMALA! Aamusta asti oli paha olo ja heikotti ja väsytti. Kauheesti oli puuhaa ja mitää ei kyenny tekeen. Antti sitte sano että se siivoo ja käy kaupassa ja on Nellyn kanssa <3 Se kävi sitte typyn kanssa tallilla ja ku sielt lähti takasin päin ni soitti et jos lähen kauppaan mukaan. Olo oli siinä vaiheessa ihan ok ja aattelin et jos ulkoilma tekiskin hyvää. Lähettiin ja sitte ajeltiinkin tovi et typy sai nukuttua. Ei tehny sitte ollenka hyvää.. Kävin Ridasjärvellä yökkäilemässä tienvarressa. En sitten lähteny enää kauppaan mukaan. Loppuilta menikin tutistessa ja koitin saada jotain kurkusta alas.

Lauantaina Antilla oli sitten viimein polttarit. Olin nähny jo valmiiks niitä painajaisia ja kaikkia kauhukuvia miettiny. Ts. siis jännitti ihan hirveesti kuinka jaksan olla Nellyn kanssa ja kuinka tuolla menee se päivä. Aamusta oli kuitenkin ihan hyvä olo ja mielikin oli hyvä polttareiden suhteen kun tiesin et jaksan typyn kanssa olla. Yhen maissa Antin kaveri sitte soittiki et kutett päälle ja pihalle. Lähtivät vissii siinä vaiheessa minimotoilla ajamaan. Itellä tuli heti kauheen haikee olo ku tuo lähti.. en tiiä miks.
Sit olikin pakko koittaa keksiä itelle jtn tekemistä et en vaa pohtis ja draamailis koko pvää ja saatiinkin Sannan kanssa idea Jumbosta, ah niin halpaa ;) Vein Nellyn Antin porukoille hoitoon ja lähettiin Jumboon. Mukaan tarttu Nellylle syksyks vaatetta ja ihan ekat farkut <3 Rahaa meni, KYLLÄ. Mutta mieli tuli paremmaksi.
Kävin sitte viel ennen ku typyn hain ni Hannan ja Antin uudella kodilla ja kyllä se ihan potentiaalinen koti oli. Remppaanhan se menee mutta se oli jotenkin kovin kodikas heti kun siellä käppäili. Talossa oli siis hyvä henki :)

Viestiteltii Antin kaa siin illasta vähän että miten menee ja jääkö yöksi ja puhe oli että jää. Soiteltais aamusta sitten.. Oli kuulemma vasta yks ikkunakin hajonnu......  ....

Nellyn hain ennen kaheksaa ja mallailin heti tietysti sille farkkuja, minu iso tyttöni <3 Kotiin ku päästiin ni iltapalat vaan masuun ja unelle. Mä koitin johonkin puoleen yöhön valvoa mutta ku kattelin boksilta jtn sarjaa ni alko uni voittaan. ONNEKS. Pelkäsin et unen saaminen olis vaikeeta ilman Anttia. Nukahdinkin sitte suht helposti mut heräsin viideltä siihen et Hanna soittaa o.O No, en vastannu. Syy puheluun selviskin melkee heti. Kovin hajukas ja pahoinvoiva mieheni raahautui kotiin.. Oli kuulemma kivaa mutta enää ei ollu ku oltiin käyty vähän posliinia tarkastelemassa bestmänillä :D No, tuli kuitenkin kotiin ja se oli kiva ylläri. Olin kuitenkinn valmistautunu siihen et se tulee vasta tänää pvällä kotiin.

No, teki tää polttarijuttu silleen hyvääkin kun mulla oli Anttia kauhee ikävä illasta.. En muista koska ois silleen ollu ikävä :)

Tänään tars käydäkin mummia kattomassa pitkästä aikaa. Jotenkin viime kerran jälkeen ei oo tehny mieli käydä kun siitä reissusta jäi vähän paha mieli. Nyt koitetaan taas paremmalla onnella..

Ultra,

Aamusta oksetti samointein ku silmät sai auki. Sitte alkoikin jännitys. Kymmeneltä ultra. Sinne ku pääs ni olin aivan varma että ei tuolla mtn elämää ole mutta sitten selvisikin että on <3 Viikon oletettua pienempi elämä mutta kuitenkin. Nyt mennään siis rv6+1 ja lasketuksi ajaksi tuli 2.3.2010. 

Siellä se pieni nyt kasvaa <3

Jospa sitä nyt osais hieman hellittää ja alkaa yrittää sitä nauttimista tästä. 

Antti oli aika ihana ku mua harmitti iha hirveesti ku toi ultra maksoikin odotettua enemmän ja ku manailin sitä ni se sitte sano että "oo huoleti että se saadaa iha helposti maksettua seuraavasta tilistä" <3

Päivityksei.

Enpä oo jaksanu/muistanu päivättää taas hetkeen.

Perjantaina käytiin hääpukua sovittelemassa ja siitä tulee niiiiin hieno. Seuraava sovitus olis heinäkuun puolenvälin paikkeilla.

Lauantaina oli Nellyn syntskät. Ei tullu vieraita kun molemmat isovanhemmat mutta ei haitannu. Kakkua ja muuta on vaikka muille jakaa.

Tänään olis tarkotus mennä mun serkun rippijuhliin lauttasaareen mut Antti vaikuttaa aika kipeeltä et en tiiä päästäänkö lähtee. Jos ei, ni Hannan kanssa vähän puhuttii et käytäs ALEissa ja ettisin itelleni jokku kesäkenkien tapaset.

Paljon muutakin olisi kerrottavaa mut siitä myöhemmin ;)

Lyhkäisesti.

Joo. Me ei ikinä laiteta Nellyy yöhoitoon et saatas kahdestaan olla rauhassa. AINA on jotain! Tällä kertaa sitte ku leffas oltii ni tuolle tuli migreeni. Ei ollu lääkkeitäkää mukana. Antti sit oksens himamatkalla.... ei kivaa. Nellyllähän oli menny tosi hyvin ja oli ollu kiltisti, tietysti.
Eilen lähettii sitte aamusta kylpyylään. Oltii saatu joululahjaks vapaapääsy Aulangon kylpylään ni käytettiin se nyt sitte. Oli ihan ok. Aika pieni paikka mutta menetteli.

Tänään pitäs siivoilla ku huomen varmaa Susku tulee tänne. Voisin siis leipoakin :P Onneks Antti siivos eilen jo paljon keittiötä ni ei oo oikeestaa ku olkkarin siivous.

Keira ja Antti.

Tuossa tulee subilta parasta aikaa joku rakkaushömppä-leffa. Tekis mieli kattoa mutta ku purkautumisoloa tulee samal. Jotenkin myös tuo leffa vielä ruokkii sitä. Siinä on ensinnäkin näyttelijänä sellainen nainen jota vois sanoa että ihailen. Nyt puhutaan siis ulkonäöstä. Sillä on ylikauniit kasvot, täydellinen hymy. Jos pitäis valita joku julkkis keneltä tahtoisin näyttää niin tuo se ehdottomasti olisi. Keira Knightley. Oikeen ärsyttää miten joku voikaan olla tuon näköinen :D Hannan kanssa kun tänää kahviteltiin ni se sano hyvän huomion. Oon ottanu nyt sellasen Maiju-remontin käytäntöön. Oon tehny asialle jotain että lihoaisin ja oon myöskin alkanu tekeen mun "akilleen-kantapäälle" jotain. Tarkoitan siis sellasta asiaa joka mulla se arka kohta ja mistä en puhu enkä oo asialle tehny mtn. Nyt puhun hampaista. Mulla on kamalat hampaat. Kamalimmat ikinä. Siksi mua varmasti näkee niin harvoin hymyilemässäkään. Erityisesti valokuvat tuottaa sellasta tuskaa että huhhuh. Häpeän siis oikeesti paljon. Nyt kuitenkin oon siis alkanu tekeen sillekin jtn ja ekat kaks hammasta on korjattu. Ne on kivat. Tykkään. Ehkä musta siis joskus sais sellasiakin kuvia kun hymyilen.

Välillä kun kattelen ihmisiä ni huoman ihan selkeän eron lapsellisissa ja lapsettomissa. Ja nyt en todellakaan tarkoita kaikki vaan että joistain vaan huomaa niin selkeästi että niillä on lapsi tai enemmänkin. Mä lasken itteni siihen että huomaan. Mä oon rupsahtanu. Kun kattelee telkkarista jotain noita muodonmuutos-ohjelmia ni siinä huomaa että ne jotka siinä on muutettavan ni ne on lapsellisia naisia. Nekin on rupsahtanu. Elälhtäny vois myöskin sopia kuvaamaan sitä. Naama on jotenkin ehkä väsyneen näkönen. Mä siis nään myös peilistä saman. Mä siis tartten jtn muutosta ton lihomisen ja hammasjutun lisäks. En vaan tiiä että miten se sitten tapahtuis. Mä en tahdo näyttää rupsahtaneelta. Mä oon VASTA 25v.

Sitten. Leffa myöskin toi sellasia ikävän tunteita. Mulla on "taas" ikävä Anttia. Tai lähinnä meijän ihan alkuaikoja kun ei malttanu eikä tahtonu olla erossa toisesta ja kipeää teki kun oltiin erossa. Olihan mulla tuossa aikasemminkin ikävä mutta tää on sellasta intohimon kaipuuta. En oikeen osaa tehdäkään asialle mitään. Antti vaikuttaa tasasen paksusti tyytyväiseltä mölliäiselta oloonsa. Mä taas tahtoisin jännitystä elämään. Kipinöitä. Saippuakuplia ja vaahtokarkkia. Intohimoa. Kai sitä pitäs sille sitte ihan ääneenkin siitä sanoa mutta tuttuun Antti-tapaan se ei varmasti ota asiaa kuuleviin korviinsa. Tai jos ottaa ni tuskin asialle mitään tekee.

Parannusta odotellessa..

Lauantai.

Jospas nyt välillä höpäjäis muutakin ku oman vatsanpympäryksen kasvatusta..

Käytiin tänään Antin porukoilla. Sen mutsi ei puhunu jur mtn. Johtuen siis siitä että sen mielestä olis kiva kun kutsuttais meijän häihin se ja se ja se jne. Ja kun Antti totes sille et me ollaan jo tilattu kutsut et niit ei juurikaan ole ylimääräsiä enään ni siitäkös se sitte vissiin otti sen pavun verson nenäänsä. Ei paljoa ärsyttäny taas. MIKSI ei voi ilmoittaa AIKASEMMIN jos tahtoisin jonkun sukulaisen sinne häihin, sillon se oiskin voinu olla viel mahollista kutsua. Selitti se eilen meille paljon muutakin mikä ärsytti.. Tänään se ei siis sitte tuon takia puhunu juur mtn.

Antin kanssa juteltiin toisesta lapsestakin ... TAAS. Juttelu pääty siihen et antti puhu taas ittesä pussiin ja muut sen ulkopuolelle. "Miehet".

Keskiviikko.

Onkin ollut kovin tapahtumainen päivä. Aamulla sain nukkua pidempään kun Antti nousi Nellyn kanssa ja anto mun nukkua niin pitkään kun nukuttaa. Heräsinkin sitte puoli kymmenen maissa ja sitte Antti ja Nelly tuli mun kanssa hetkeks loikoon ja Nelly anto meille molemmille suukkoja. Oli aika ihanaa <3 Siit sitte nousten ja aamiaisen kautta lääkäriin...

Lääkärillä sitte katottii labratulokset mitkä oli kaikki (4 sivullista) aivan normaaleja eli oon ihan terve. Niinkun olin jo aikasemmin miettiny ni varmastikin suurin osa tästä paino-ongelmasta ja sen vähyydestä ja syömisestä on vaan isoin ongelman mun omassa päässä ja se pitäs saada selvitettyä. Taas me tunti vaan puhuttiin ja muuta ja sitte se määräs mulle mielialalääkettä. Ei kuitenkaan mielialaa parantaakseen vaan sen lääkkeen sivuvaikutuksen takia. Sillä meinaan on tapana kasvattaa ruokahalua ja painoa. Tänään otan ekan tabletin ja kuuri kestäis 2kk näin alkuun. Toivottavasti nyt vaan ei sitte tuu mitää ei-toivottuja sivuoireita.

Lääkäriltä kun pääsin lähteen ni hain Sannan ja käytii kahvittelemassa ja siitä sitte käytiin hakemassa Nelly mummilasta kyytiin ja suunnattiin Suskulle. Siellä sitte taas kahviteltiin ja Nelly ja Leo sai puuhastella yhessä. Nellykin osasi olla konttausasennossa kauemmin kun 2ek :D Ekaa kertaa siis..

Lähettiin sielt ajelee neljän aikaan hyvinkään suuntaan ni mulla alko tuntua migreenijuttui silmien takana ja olikin aika paskaa ajaa siin olossa kotiin ku aurinko paisto. Turvallisesti kuitenkin kotiin päästiin ja täällä olo vaan paheni. Otin tonnisen panadolin ja ei auttanu. Hanna tuli käymään ja musta ei kyllä kauheesti seuraa ollu. Otin vielä burananakin ja ei sekää auttanu. Sitte alko naama turtumaan ja kädet puutumaan ja sydän alko tykyttämää. Olo oli IHAN KAMALA. Aloin jo harkitsee et lähtisin sairaalaan mut mihinkäs mä sitte Nellyn oisin laittanu. Onneks olo meni sitte ohi ja alko kylmä hiki tulla ja olo alko helpottaan. Nyt ysin maissa ei tunnu juurikaan enään mtn. Mutta migreeni..KAMALAA!

Tekis mieli vielä lisää kirjotella et mitä se lääkäri kaikkea kerto mut nyt en jaksa. Koitan tässä joku pvä ahkeroida.

Kahdestaan.

Eilen siis vietiin Nelly yökylään mun vanhemmille. Mä vein Nellyn kävellen ku sillee oli heloin saada rattaatkin sinne ilman et niit tartti autoon änkee. Koko matkan mietin et miten mä pystyn perumaan vielä ton hoitojutun et en mä taho jättää sitä sinne vaikka tiesinkin et hyvin pärjää kuitenkin. Noh, pääsin porukoille ja Anttikin tuli sitte perässä tavaroiden kanssa autolla. Mutsille annoin viimehetken ohjeistukset ja neuvot ja vinkin ja sitte typsylle viel pusuttelut ja sinne se sitten jäi naureskelemaan mun faijan kanssa. Itkin sisäisesti jo valmiiks ikävää.
Antin kanssa istuttiin autossa kahestaan ja mietettii et mitäs nyt. Ajeltii päämäärättömästi vähän aikaa ja haettiin EVO alle ja lähettiin suuntaamaan vantaalle ja siellä Flamingoon. Mentiin Amarilloon syömään ja hyvin syötiinkin. Käytii kattomas et meniskö siel jotain hyvää leffaa mut ei oikeen mikään napannu ku oli maha niin täynnä.
Lähettiin taas ajelemaan ja päädyttiin helsinkiin. Mä tykkään iha hirveesti käydä hesas ajelemas, siis silleen et oon kyydis ;) Ajeltii siel joku tunti ja katteltiin maailman menoa. Joskus kuuden aikaan varmaan lähettiin ajeleen Hyvinkäälle ja käytiin lainaamassa leffa. Antti haki kaupasta päkin kultalonkeroa.
Kotiin ku päästiin ni tein jtn sellasta mitä ei ois pitäny, haistelin Nellyn vaatteita. Melkeen itkeskelin sitte et miten se muru pärjää yksin ilman äitiä ja isää.. Pakotin Antinkin haistelemaan vaik se ei ois halunnu. Oottelin johonkin kymppiin ennen ku laitoin mutsille viestiä et miten oli nukuttaminen onnistunu ja hyvinhän se oli menny. Munkin hermoilu loppu siihen :)
Juotiin antin kanssa muutamat, mä kaks, Antti kuus ;) Sain tosta kahdestakin pienen hiprakan ja korvien punotuksen mutta en suurempaa onneks.

Aamulla ku heräsin ni eka ajatus oli että"JES; Nelly haetaan tänään kotiin!" Nyt vaa ootan et lähettäis jo. Anttikin nukkuu viel..

Oli tosi ihanaa olla vaan kahestaan mutta on kyllä paljon ihanampaa olla kolmestaan <3

Hyvä päivä ja muuta pohdintaa

Tänään ollu hyvä päivä.
Heti aamusta Antti sano mulle vaan että "oikeasti, anteeksi että oon ollu niin itsekäs ja ajattelematon", pussaskin <3 Sitte se kauheesti siivoili aamulla ja oli Nellyn kaa ja syötti ja nukutti sen. Mäkin sain nukkua päikkärit pitkästä aikaa. Oli aika ihanaa. Nii, ja siis Nellyllähä on nyt viimenenkin tissittely lopetettu eli nukuin toisen yön jo sohvalla. En heränny KERTAAKAAN ja oli todella omituista herää aamulla siihen et kello oli puoli kaheksan.

Sitte ku Antti lähti töihin ni lähettiin Nellyn kaa Sarilla käymään ja siel nappasin mummin ohjeella tehtyä pannaria(NAMIA) naamariin ja sitte lähettiinkin Atomissa käymään. Ostin Nellylle sellaset tossu-kengät. Ne ei oo oikestaan tossut eikä kyl kengätkään mutta toistaseks erittäin pätevät :D Sitte uskalsin jopa ostaa KAKS breezeriä itelleni huomiseks, hui ;) Tosin Sari makso nuokin ostokset koska mä unohdin mun electronin autoon :D Tilinumeroa odotellessa siis :D

Himaan ku päästiin ni mulla pää kipeenä ja Nellyllä iso nälkä. Murulle murkinaa naamaan ja itelle kaks buranaa nassuun ja toivoin et menis nopeeta ohi. Nyt ysin aikaan vasta alko helpottaan.

Huomena on SE päivä mitä on ootettu ja pelättykin vähän. Nelly menee ekaa kertaa yöhoitoon. Viedään se kahen jälkeen porukoille ja haetaan varmaan sunnuntaina samaan aikaan. Ootan iha hirmusti sitä et saa olla Antin kaa kahestaan mut samal pelottaa ja jännittää et miten typsy pärjää ilman äitii ja isii. Tiedän et pärjää mutta silti..

Nelly on tänään ehkä hieman oppinu et miten vois ehkä ryömiä. Ainakin tossa laminaatilla se hieman itteesä veteli eteenpäin. Toivottavasti se nyt alkais vähän hoksaan noita liikkumisen saloja.

Tatuointi on alkanu parantuun hienosti. Kipeä se on edelleen mun punanen on alkanu vaalenemaan odotetusti erittäin hyvin.

Nyt Nelly nukuttamaan ->

****

Noin, sinne jäi. Vein sen vaan sinne sänkyyn ja jäi peittoa halailemaan. Pitääkin muistaa laittaa se sille mukaan sinne porukoille huomenna.

Tänään mietin että millasta olis kahen lapsen kanssa tai et Nelly olis hieman isompi ja minä oisin raskaana. Atomissa näin monta äitiä jotka ootti ilmeisesti toista lasta. Samalla se hirveesti kiinnostais jo et meillekin ois toinen tulossa mut silti samalla on sellainen ei-vielä-fiilis. En tiedä mistä on tullu. Toistaseks ainakin nyt ehkäistään tunnollisesti VARSINKIN kun mulla on nyt menkat alkanu. Se yks jännäily jo riitti ja en taho hetkeen joutua vastaavaan tilanteeseen. Haluan että se tuleva kakkonen on sitten yhtä toivottu kun Nellykin oli/on.

Lauran kanssa kävin torstaina kahvittelemassa ja jotenkin meil menee juttelut aina silleen et jään pohtimaan asioita. Hyvä niin, jotain puuhaa mullakin pääkopalle ;)
Nyt jäi mietityttään et millaseks kaverisuhteet muuttuu aikuisiällä? Millasia uudet kaverisuhteet tulee olemaan kun on "aikuinen"?
Mulla on kaks kaveria jotka oon tuntenut KAUAN. Hanna, ollaan tunnettu lukion ekalta(ja vikalta) asti eli siis '00 tutustuttiin ja ens vuonna on 10v synttärit :D Puhutaan kaikesta ja mun mielestä me tunnetaan toisemme paremmin kun omat taskumme. Maiju, ollaan oltu samalla luokalla ja tunnettu ööööh... oikeen pitää miettiä, ehkä '94 vuodesta asti? Maiju saa korjata jos muistaa paremmin ;) Sen kanssa nähään paljon harvemmin mut silti tuntuu et ei meijän "suhde" oo muuttunu mikskään vaan pysyny yhtä hyvänä ku oli sillon koulussakin. Tosin ehkä ollaan hieman aikuistuttu ;) toivottavasti.
Sitte nää aikuis-iällä saadut kaverit, ketään erottelematta tai korostamatta niin kaikki taitaapi olla mammakavereita :D *pohtimis-miettimys* Jep, näin taitaa olla. Minkä takia nyt vanhemmalla iällä saadut kaverit jää tavallaan etäisemmäks kun koulussa tavatut? Johtuuko se vaan siitä et toisten kanssa menee historiaa kauemmaks? Voiko näistä uudemmista kavereista koskaan tulla yhtä hyviä ystäviä kun vanhemmat on? Ainakin toivon niin. Kai sekin vaatii multa tiettyä avoimuutta mikä taas on mulla ongelma vaikka oonkin aika suupaltti monesti. Puhun paljon mutta vissiin harvemmin asiaa :D Panostusta tähän siis.

Helpoitus.

Onneks en purkautunu tänne enmpää. Kiukkusin yksinäni ja laitoin Antille viel toisenkin viestin.. No, se soitti. Ja sano jtn sellasta mitä viimeseks oisin oottanu. Vollottamisekshan se sitte meni.
Se sano että "Ihan oikeessa kyllä oot, tän päivänen oli kyllä ihan turhaa ja koitan panostaa enemmän siinä kotona olemiseen". Mä olin valmistautunu kaikkeen muuhun oikeestaan paitsi tohon. Huomenna pitää taas puhua kyllä.. Onneks sillon on perjantai.

Nyt alko aurinko paistamaan ja lähetään Nellyn kanssa kohta ulkoilemaan ja siit sitten porukoilla käymään.

Aamu-ajatuksia

Mietitntöjä taasen kun on hetki aikaa pyöritellä asioita päässä.

Mä tiedän. Mun pahin ja kamalin huono puoleni. Mua ei järin kauheesti kiinnosta muiden asiat. Siis vaikka yhden mun tutun raskauskin. Ei kiinnosta kuinka kipeä se on tai muuta. En keksi syytä miksi kiinnostais. Musta se on huono juttu. Ei elämä kuitenkaan pyöri vaan mun ympärillä enkä mä voi olettaa et muita sillon kiinnostais mun asiat jos mä en oo kiinnostunu niiden asioista. Oon siis päättänyt et alan panostaan siihen et mun pitää olla kiinnostunu muidenkin asioista eikä vaan oman lähipiirin. (Tää tuttu ei sitten ole sinä Laura :D)

Mä huomasin eilen et mulla on Anttia ikävä. Siis vaikka oltiin aamusta asti yhessä ja muuta ni saunassa sit istuksittiin ja huomasin että mulla on sitä ikävä vaikka se on siinä vieressä. Ikävä siis sillä tavalla et tahtoisin tehä sen kanssa jotain kahestaan muutenkin kun vaan iltasin pari tuntia. Onneks tohon on nyt tulossa muutosta kun Nelly menee 25.pvä mun porukoille yöks hoitoon ni saadaan melkeen koko pvä ja yö olla kahestaan. Ootan iha hirveesti sitä.

Nelly on huomenna tasan 9kk. Mun muruni <3

Muru muutaman minuutin iässä