About kuukausi taitaa olla tuosta viimeisestä postauksesta. Jospa sitä vähän koittas kerrata viimesen kk juttuja siis..
Mummin kuolema tuli kyllä yllättäen vaikka siihen kuinka kuitenkin oli yrittänyt varautua. Puhelu kun tuli ni tapahtu rikkoontuminen. En muista siitä puhelusta kun yhden lauseen. Oltiin anoppilassa ja en pystyny muuta sanomaan anopille kun et hakee Antin nopeesti tallista. Antti tuli ja piti mua kasassa. Se soitti sitte faijalle ja selvitteli et mitäs nyt. Lähettiin sitten samoin tein melkeen anoppilasta ja Antti vei mut riihimäkeen. Se olis halunnu mukaan tulla mut musta vaan tuntu et tahdoin mennä yksin. Olihan siellä toki mun vanhemmat ja mun täti mutta silti.. Mentiin sitten porukalla terveyskeskukseen kattomaan vikaa kertaa mummia. Äiti kysy monta kertaa et haluanko varmasti tulla ja halusin. Nyt kun miettii ni hyvä että menin. Ei se ollu kauheeta eikä hirveetä mutta ei millään tavalla kuitenkaan helppoa tai kivaa.
Antti otti sitte seuraavan pvän duunista vapaaks. Hyvä että ottikin koska en mä juurikaan saanu nukuttua sitte seuraavana yönä ja seuraava pväkin meni oikeestaan aika sumussa..
Hautajaiset oli 20.12. ja oli kyllä rankkaa. Nelly oli sen pvän anoppilassa hoidossa. Antti oli yks arkun kantajista ja siinä kun näin kun arkkua kannettiin ni huomasin et mulle oli tosi tärkeetä et Antti oli siinä kantamassa.
Joulun päätin hypätä yli kokonaan. En koristellu kotona enkä muutenkaan toivotellu oikeestaan kenellekään jouluja. Nellylle ostettiin pari pakettia ja mä tahdoin ostaa äitille joululahjan vaikka se kielsikin. Koin sen vaan tärkeeks. Joulu vietettiin niinkun aikasempinakin vuosina eli anoppilassa puolet ja mun porukoilla puolet.
31.12. olikin sitte KAMALA pvä. Nelly tuli ekaa kertaa elämässään kipeeks. Niinkun oikeesti
kipeeks. Oksens aamusta lähtien ja ei syöny mtn. Uusvuos sitte vaihtukin oksennuksen hajussa ja ripulikakassa. Sen jälkeen se tarttu muhun perjantaina. Mulla meni niin pahaks se et jouduin pe-la yöks tippaan osastolle. Muutama pvä menikin sitten sit toipumiseen ja Anttikin viel sai saman taudin sitte lauantaina. Siin sitte selvis et Noro-virushan se. En todellakaan toivo kenellekään sitä.. IHAN hirvee tauti. Loppupeleissä sitte anoppilassa sairastettiin se ja mun porukat samoin.
Nyt oikeestaan alkaa olla silleen kunnolla toipunu olo ja ruoka maistuu suht normaalisti ja mahakin toimii hyvin.
Siinäpä meijän joulukuuta ja vuodenvaihdetta.
Jospas sitä jossain vaiheessa sitte jaksais ahkerammin alkaa taas jutustaan. Mahadyydsikin on jo rv33 ja tää mami on aivan kypsä tilanteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälkesi :)