Anoppivolinata.

Käytiin typsyn kaa heti aamusta ulkoilemassa. Täyty laittaa Nellylle päähän mammalta saatu milanon-tuliainen, aito Ferrarin lippis. Typy tykästy siihen ihan hirmusti. Tuliaskassista löytyi myös puman kengät ja housuja ja paitoja. Tartteis vielä pestä ne ni sais sitte käyttöön.

Eilen käytiin mummia kattomassa ja oli kyllä positiivinen yllätys kun mentiin ja mummi jutteli ilosesti ja naureskeli. Aikasemmin kuitenkin ku on käyny ni se on ollu sellasta et se ehkä vastaili jos vastas mitään.

Oltiin Nellyn kans eilen myös kaupungilla Sannan ja Ainon kanssa ja typy päätti yllättää nukahtamalla rattaisiin. Olin ihan varma että se ei onnistuis mutta väärässä olin.

Mulla oli tohon kaveriasiaankin joku juttu EILEN mielessä mutta enhän mä nyt sitä enää muista. Pitäs olla joku lista mihin pistäs samointein ylös kun muistuu. Joka tapauksessa tuo tauko on pitäny ja tulee pitämään vielä hyvän tovin. Anoppiasia taas ..... mulla menee niiiiiiin hermot siihen. Se on NIIIIIN epävarma ton tytön kanssa että ei mitään rajaa. Sen mielestä huonekalut tulee Nellyn tielle kun tas mun mielestä Nelly on huonekalujen tiellä. Ei huonekaluja mun mielestä tartte siirtää jos toi itte menee niiden alle tai jää jumiin. Siinähän sitten oppii tulemaan pois sieltä tai sitte kokonaan on menemättä sinne. Sanoin sille myöskin että EI kävelyttäis Nellyä kauheesti koska sitte kun sitä alkaa kävelyttään ni sitte on pakko kävelyttää koko ajan tai on kamala parku. No, eikös se sitte kävelyttäny ja sano vielä että me käydään yksi lenkki kävelemässä ja sitten leikitään lattialla. Ei se toimi niin. Jos alkaa kävelyttään ni sitte se ei enää viihdy lattialla. Ja mä tiedän että tuo jaksaa kyllä kävellä mutta anopin selkä ei anna periks siihen et kävelyttäis koko ajan. Sen mielestä myöskään tuo ei sais syödä omia lelujaan, en tiedä miks. Se otti Nellyn suusta jonkun pehmolelun pois mitä se söi ni arvatenhan siinä tuli parku vaikka sanoin että anna syödä. Siis kun se on niin epävarma tuon kanssa ni kysyy kaiken ja sitte kun mä johonkin sanon jotain ni

Hannaakin näin eilen silleen pikasesti ja sovittiin et jos mentäs ehkä tänään kahvittelemaan. Tosin tänään on myös suunnitelmissa käydä Willantähdessä ja Jussin kanssa ostamassa Annalle joku valmistujaisjuttu. Vois sitte viel pyörähtää Sarilla saamassa kukkienkastelu-ohjeet ja avain.

Tiistainen.

Tänään oli se pelätty pvä. Hammaslääkäri. Mutta huomasin taas että ihan turhaan pelkäsin. Pyysin et paikkais multa nuo kaks hammasta tosta ees mis oli alkavat reijät. Kotona ku katoin peiliin ni oli kyllä kaks hammasta paikattu mut yks oli ihan eri mitä olin aatellu :D Oli siinäKIN näköjään sitte paikattavaa. Turpa olikin sitte puutunu KAUAN. Nyt vasta alkaa helpottaan. 3.7. on seuraava aika ja toivottavasti nyt sais ton viimesenkin paikattua eikä se paikkais väärää :D Sais sitte häihin kivan hymyn. Tai kivaahan tuosta ei saa tekemälläkään mutta vähemmän kamalan.

Laura soitteli tossa äsken ja sano et jos ne tulis käymään. Varottelin vaan hallitsemattomasta kaaoksesta mikä täällä vallitsee mut ei kuulemma haitannu. Pahoittelen siis Laura että en ole mikään kovin tunnollinen kodin hengetär :D

Mulla meinaa migreeniä pukata. Otin jo tonnisen panadolin ja ehkä ihan hitusen auttais. Redbullillakin voi olla vaikutusta asiaan.

Mun on tehny mieli jo jonkun aikaa mummin tekemää pannikakkua. Se on niin herkkua. Tosin mummin tekemänä en tule sitä saamaan mutta mun täti on ottanu mummilta siihen ohjeen ni voisin tänään sen silt pyytää jos vaikka huomenna sitä tekis.

Hyvä päivä ja muuta pohdintaa

Tänään ollu hyvä päivä.
Heti aamusta Antti sano mulle vaan että "oikeasti, anteeksi että oon ollu niin itsekäs ja ajattelematon", pussaskin <3 Sitte se kauheesti siivoili aamulla ja oli Nellyn kaa ja syötti ja nukutti sen. Mäkin sain nukkua päikkärit pitkästä aikaa. Oli aika ihanaa. Nii, ja siis Nellyllähä on nyt viimenenkin tissittely lopetettu eli nukuin toisen yön jo sohvalla. En heränny KERTAAKAAN ja oli todella omituista herää aamulla siihen et kello oli puoli kaheksan.

Sitte ku Antti lähti töihin ni lähettiin Nellyn kaa Sarilla käymään ja siel nappasin mummin ohjeella tehtyä pannaria(NAMIA) naamariin ja sitte lähettiinkin Atomissa käymään. Ostin Nellylle sellaset tossu-kengät. Ne ei oo oikestaan tossut eikä kyl kengätkään mutta toistaseks erittäin pätevät :D Sitte uskalsin jopa ostaa KAKS breezeriä itelleni huomiseks, hui ;) Tosin Sari makso nuokin ostokset koska mä unohdin mun electronin autoon :D Tilinumeroa odotellessa siis :D

Himaan ku päästiin ni mulla pää kipeenä ja Nellyllä iso nälkä. Murulle murkinaa naamaan ja itelle kaks buranaa nassuun ja toivoin et menis nopeeta ohi. Nyt ysin aikaan vasta alko helpottaan.

Huomena on SE päivä mitä on ootettu ja pelättykin vähän. Nelly menee ekaa kertaa yöhoitoon. Viedään se kahen jälkeen porukoille ja haetaan varmaan sunnuntaina samaan aikaan. Ootan iha hirmusti sitä et saa olla Antin kaa kahestaan mut samal pelottaa ja jännittää et miten typsy pärjää ilman äitii ja isii. Tiedän et pärjää mutta silti..

Nelly on tänään ehkä hieman oppinu et miten vois ehkä ryömiä. Ainakin tossa laminaatilla se hieman itteesä veteli eteenpäin. Toivottavasti se nyt alkais vähän hoksaan noita liikkumisen saloja.

Tatuointi on alkanu parantuun hienosti. Kipeä se on edelleen mun punanen on alkanu vaalenemaan odotetusti erittäin hyvin.

Nyt Nelly nukuttamaan ->

****

Noin, sinne jäi. Vein sen vaan sinne sänkyyn ja jäi peittoa halailemaan. Pitääkin muistaa laittaa se sille mukaan sinne porukoille huomenna.

Tänään mietin että millasta olis kahen lapsen kanssa tai et Nelly olis hieman isompi ja minä oisin raskaana. Atomissa näin monta äitiä jotka ootti ilmeisesti toista lasta. Samalla se hirveesti kiinnostais jo et meillekin ois toinen tulossa mut silti samalla on sellainen ei-vielä-fiilis. En tiedä mistä on tullu. Toistaseks ainakin nyt ehkäistään tunnollisesti VARSINKIN kun mulla on nyt menkat alkanu. Se yks jännäily jo riitti ja en taho hetkeen joutua vastaavaan tilanteeseen. Haluan että se tuleva kakkonen on sitten yhtä toivottu kun Nellykin oli/on.

Lauran kanssa kävin torstaina kahvittelemassa ja jotenkin meil menee juttelut aina silleen et jään pohtimaan asioita. Hyvä niin, jotain puuhaa mullakin pääkopalle ;)
Nyt jäi mietityttään et millaseks kaverisuhteet muuttuu aikuisiällä? Millasia uudet kaverisuhteet tulee olemaan kun on "aikuinen"?
Mulla on kaks kaveria jotka oon tuntenut KAUAN. Hanna, ollaan tunnettu lukion ekalta(ja vikalta) asti eli siis '00 tutustuttiin ja ens vuonna on 10v synttärit :D Puhutaan kaikesta ja mun mielestä me tunnetaan toisemme paremmin kun omat taskumme. Maiju, ollaan oltu samalla luokalla ja tunnettu ööööh... oikeen pitää miettiä, ehkä '94 vuodesta asti? Maiju saa korjata jos muistaa paremmin ;) Sen kanssa nähään paljon harvemmin mut silti tuntuu et ei meijän "suhde" oo muuttunu mikskään vaan pysyny yhtä hyvänä ku oli sillon koulussakin. Tosin ehkä ollaan hieman aikuistuttu ;) toivottavasti.
Sitte nää aikuis-iällä saadut kaverit, ketään erottelematta tai korostamatta niin kaikki taitaapi olla mammakavereita :D *pohtimis-miettimys* Jep, näin taitaa olla. Minkä takia nyt vanhemmalla iällä saadut kaverit jää tavallaan etäisemmäks kun koulussa tavatut? Johtuuko se vaan siitä et toisten kanssa menee historiaa kauemmaks? Voiko näistä uudemmista kavereista koskaan tulla yhtä hyviä ystäviä kun vanhemmat on? Ainakin toivon niin. Kai sekin vaatii multa tiettyä avoimuutta mikä taas on mulla ongelma vaikka oonkin aika suupaltti monesti. Puhun paljon mutta vissiin harvemmin asiaa :D Panostusta tähän siis.