Lauantai.

Tänään on luvassa ERITTÄIN kiva päivä. Tänään on myöskin ainut pvä millon en sois vauvan syntyvän samasta syystä kun on koko päivälle kivoi juttui.

Puolenpäivän aikaan meen mun tädin kanssa uimailemaan tähän hyvinkään uimahalliin. Sain alkuviikosta "the olon" että pakko päästä uimaan. Tänään nyt sitten mennään. Luulen kyllä et uimiseks sitä mun pulokoimista ei voi sanoa enään tän mahan kanssa mutta yritys on kova. Täl hetkel vaa tuntus et vesi on elementtinä sellanen ettei maha painais ja vois koittaa rentoutua.

Neljän aikaan sit viedää tytteli hoitoon ja lähetään Antin kanssa kaveriposukan kanssa Parillaan syömään :P Ruokalista on jo koluttu valmiiks ja ruuankin oon valinnu, tietysti. Vauva kun syntyy ni sitä on varmaan tovin aika kiinni siinä kuitenkin ni hyvä nyt nää toistaseks vikat juoksut tehä täs vaihees :D Menee varmaan lähemmäs kesää ennen ku pääsee ravintolailemaan uudestaan.

Antille eilen sanoinkin et ystävänpäivä ois hyvä päivä syntyä. Taikka sitte vaikka 22.2. Supistuksia tulee satunnaisesti ja ihan kipeitäkin mutta muutamaan ne jää sitte. Odottelua siis vaan mahan kanssa.

Rv38+2

Maha tippusi.

Ekaks viel parit kuvat tytsystä ja iskästäkin ku oltiin kuvailtavana.

Mulla on nyt maha päässyt näköjään tippumaan v.lopun aikana. Huomasin vaa erityisesti sen eilen ku kauppailin Hannan kanssa et olo on nyt kyllä ihan eri tavalla tukala. Vessas sais ravata kakkoshädällä koko ajan jostain syystä. Kuvassa tosiaan 36+2 ja matkapöytä on sitten kadonnut :D Kohtahan tässä voipi alkaa jännäileen et koska alkaa tapahtumaan.

Gaaaah.

Mä olen niiiiiin KYPSÄ tähän oloon. Koko ajan tekee mieli kiukuta kaikille ja ei kellekään. Mua ahistaa, mulla on ISO olo, vaatteet kiristää, vauva potkii suolistoa iha huolella et koko ajan on sellane olo et löysäkakka lentää tai sitte oksennan. Mä vaa makaan sohvalla enkä tee yhtää mitää muuta kun vaa pakolliset.
Kumartelu, nou kän dyy, kyykkiminen lattialla, ei onnaa. Edes Nellyn lelujen siivoaminen ei onnistu ku en pääse sielt lattiatasosta ylös.

Voisko aika mennä nopeesti et ois rv38+ ja sit sais alkaa viuhtoon meneen ja vähän pikkasen toivoon et tää tulis enemmän asjoissa kun siskonsa.

Tänään rv34+

2010

About kuukausi taitaa olla tuosta viimeisestä postauksesta. Jospa sitä vähän koittas kerrata viimesen kk juttuja siis..

Mummin kuolema tuli kyllä yllättäen vaikka siihen kuinka kuitenkin oli yrittänyt varautua. Puhelu kun tuli ni tapahtu rikkoontuminen. En muista siitä puhelusta kun yhden lauseen. Oltiin anoppilassa ja en pystyny muuta sanomaan anopille kun et hakee Antin nopeesti tallista. Antti tuli ja piti mua kasassa. Se soitti sitte faijalle ja selvitteli et mitäs nyt. Lähettiin sitten samoin tein melkeen anoppilasta ja Antti vei mut riihimäkeen. Se olis halunnu mukaan tulla mut musta vaan tuntu et tahdoin mennä yksin. Olihan siellä toki mun vanhemmat ja mun täti mutta silti.. Mentiin sitten porukalla terveyskeskukseen kattomaan vikaa kertaa mummia. Äiti kysy monta kertaa et haluanko varmasti tulla ja halusin. Nyt kun miettii ni hyvä että menin. Ei se ollu kauheeta eikä hirveetä mutta ei millään tavalla kuitenkaan helppoa tai kivaa.
Antti otti sitte seuraavan pvän duunista vapaaks. Hyvä että ottikin koska en mä juurikaan saanu nukuttua sitte seuraavana yönä ja seuraava pväkin meni oikeestaan aika sumussa..

Hautajaiset oli 20.12. ja oli kyllä rankkaa. Nelly oli sen pvän anoppilassa hoidossa. Antti oli yks arkun kantajista ja siinä kun näin kun arkkua kannettiin ni huomasin et mulle oli tosi tärkeetä et Antti oli siinä kantamassa.

Joulun päätin hypätä yli kokonaan. En koristellu kotona enkä muutenkaan toivotellu oikeestaan kenellekään jouluja. Nellylle ostettiin pari pakettia ja mä tahdoin ostaa äitille joululahjan vaikka se kielsikin. Koin sen vaan tärkeeks. Joulu vietettiin niinkun aikasempinakin vuosina eli anoppilassa puolet ja mun porukoilla puolet.

31.12. olikin sitte KAMALA pvä. Nelly tuli ekaa kertaa elämässään kipeeks. Niinkun oikeesti
kipeeks. Oksens aamusta lähtien ja ei syöny mtn. Uusvuos sitte vaihtukin oksennuksen hajussa ja ripulikakassa. Sen jälkeen se tarttu muhun perjantaina. Mulla meni niin pahaks se et jouduin pe-la yöks tippaan osastolle. Muutama pvä menikin sitten sit toipumiseen ja Anttikin viel sai saman taudin sitte lauantaina. Siin sitte selvis et Noro-virushan se. En todellakaan toivo kenellekään sitä.. IHAN hirvee tauti. Loppupeleissä sitte anoppilassa sairastettiin se ja mun porukat samoin.

Nyt oikeestaan alkaa olla silleen kunnolla toipunu olo ja ruoka maistuu suht normaalisti ja mahakin toimii hyvin.

Siinäpä meijän joulukuuta ja vuodenvaihdetta.

Jospas sitä jossain vaiheessa sitte jaksais ahkerammin alkaa taas jutustaan. Mahadyydsikin on jo rv33 ja tää mami on aivan kypsä tilanteeseen.

Väsymyksestä.

Se on kummallista. Raskausväsymys tässä tapauksessa siis. Aamulla ensimmäinen ajatus melkeen on et koska pääsen uudestaan nukkumaan ja aamun puuhastelutkin menee kelloa kytäten et koska voi tytsyn laittaa päikkäreille et ite pääsee nukkumaan. Unen määrä ei ole ollenkaan verrannollinen siihen kuinka väsynyt on.
Tänään OLI tarkoitus tytsyn kanssa lähteä kävellen kaupungille mut ei siitäkää tule mitään kun mä vaan koko ajan kyttään kelloa koska voin laittaa murun unen maille ja mennä itsekkin peiton alle koisiin. Tulee kevyesti sellanen saamaton olo ku ei vaan puhtaasti jaksa tehä mitään. Naapuritkin varmaan ajattelee et sääli lasta kun sitä ei koskaan päästetä ulos.

Koskahan tää helpottuis. Mieluiten ennen synnytystä kiitos.

Rv24+

Kipuinen maanantai.

Voin kyl sitte sanoo et viimen raskaus EVÖ. Mulla o selkä TAAS kipee. Panadolit ei auta ja äsken otin Panacodin ja pikkasen tuntus et jo auttais. En vaa tykkää niit kauheesti syödä ku kuuppa menee iha sekasin niist. Onneks huomenna on neuvola ni pääsee sitte voliseen johonkin joka vois kerto mist johtuu. Ite kyllä veikkaan et lantio laajentuilee ja siit sitte johtuukin.. Nyt mennään siis rv22+jtn ja Nellyn odotuksessa alko kipuilut vasta lähempänä loppuraskautta.

Uusi taito.

Nelly se oikeestaan tänään tais oikeesti oppia kävelemään <3 Paljaat varpaat tepsutellu pitkin kotia koko illan. Kovin montaa kertaa ei olla edes kaaduttu.

Tänään on tuntunu siltä että maha halkee. OIKEESTI. Hullun paljo pingottanu ja selkäkin kutissu. Antin laitoin taas rasvaileen jos helpottais ja helpottihan se.

Keskiviikko.

Tiiätteks et voi ärsyttää. Ihmisten kommentit mun mahasta tai lähinnä siit et ku sitä ei oo. Kyllä, myönnän oon nykyää helpommin ärsyyntyväinen mutta silti. Tänäänkin sain kuulla KAKS kertaa et ai ootkos sä raskaana.. "Kyllä, viikon päästä koittaa puoliväli, ihan oikeasti"
Ok, omaan silmään näkyy paremmin. Mut silti. Kyllä, ärsyynnyn EDELLEEN kovin pienestä ja paljon.

Mä en nykyään jaksa olla juurikaan koneella. Johtuen tosta mun ah-niin-ihanasta uudesta puhelimesta missä on irc ja muut. Sillon vaan ei tuu palstailtua eikä blogattua mikä on ehkä sitten huono. Joidenkin mielestä varmasti hyvä ;)

Ultaa ja häitä sekä THE auton menetys.

Eilen käyty ultrassa. Kaikki hyvin mutta niinkun arvelinkin ni oli liian aikaselle laitettu toi nt-ultra. Viikot oli 10+4 (tänään siis 10+5) ja liikuskeli kovin.

Tänään olikin lääkärineuvola ja sielläkin oli kaikki ok. Manailin vaan ku oon taas laihtunu hirmusti ja en tahtois yhtää enää laihtua. Onneks sain luvan juoda noita ravintolisä juomia mis on paljon kaloreita. Jos niillä sais ees pidettyä näistä viimesistäkin kiloista kiinni.

Mulla on joku superhajuaisti nykyään. Nytkin haisee nenään kananmunavoileipä. Ei SUINKAAN tee nyt mieli sitte sellasta. Mut hyvä et ees jtn tekee mieli.

Viime lauantaina lähti sitten auto. Meinasi vähän itkettääkin. Antti kuitenkin lupas mulle pesutornin ostaa jos mieli parantuis. "Miten niin kallis nainen?" Nyt se pesutorni eilen sitten viimein saatiin ja on se ihana. Saan heittää vesilintua tolla kuivaustelineellä ;) Ollaan me uuttakin kateltu ja Antti laitto jo kyselyäkin et jos Japanista meille hyvä yksilö löytyis ja kyl se uus auto lämmittäs aika paljon.. siis kuvia oon nähny sellasesta mitä meille nyt etitään.

Häihin on enää PUOLTOISTA viikkoa! Hirmuisen vähän. Tää ja ens viikko on aika täynnä tekemistä ja huomenna haetaan se mun pukuni sitten tänne. Torstaina on kirkkoharjoitukset ja Tuomas tuleekin sinne mukaan ni katellaan sen jälkee sitte jo valmiiks kuvausjuttujakin ja paikkoja. Vähän alkais jo jännittään.

Tasan vuosi sitten..

Tasan vuosi sitten meidän elämä muuttui. Tapahtui jotain elämääkin suurempaa. 10:44 syntyi 3600g painava paketti joka oli 51cm suuri, tehtynä rakkaudesta.

Tässä kärvistellään suppareita käyrillä mitä ei kuitenkaan mamman kamalasta ilmeestä mitenkään voi päätellä.

Tässä on tulos :) Typyä ei edes itkettänyt.

Miten niin isot silmät :)

Sitten käytiin hieman peseytymässä ja tässä vaiheessa irtosikin jo se ensimmäinen itku. Myöskin äidiltä ;)

Sitten puettiin..

..jonka jälkeen päästiin ekaa kertaa tissittelemään.

Muruinen jemmassa <3

Rakkaimmat.

Tästä se sitten lähti. Meijän kolmen elämä.

****

Nelly 1v.

***

...Perheemme siis kasvaa ensi vuoden alussa yhdellä :)

Aamu-ajatuksia

Mietitntöjä taasen kun on hetki aikaa pyöritellä asioita päässä.

Mä tiedän. Mun pahin ja kamalin huono puoleni. Mua ei järin kauheesti kiinnosta muiden asiat. Siis vaikka yhden mun tutun raskauskin. Ei kiinnosta kuinka kipeä se on tai muuta. En keksi syytä miksi kiinnostais. Musta se on huono juttu. Ei elämä kuitenkaan pyöri vaan mun ympärillä enkä mä voi olettaa et muita sillon kiinnostais mun asiat jos mä en oo kiinnostunu niiden asioista. Oon siis päättänyt et alan panostaan siihen et mun pitää olla kiinnostunu muidenkin asioista eikä vaan oman lähipiirin. (Tää tuttu ei sitten ole sinä Laura :D)

Mä huomasin eilen et mulla on Anttia ikävä. Siis vaikka oltiin aamusta asti yhessä ja muuta ni saunassa sit istuksittiin ja huomasin että mulla on sitä ikävä vaikka se on siinä vieressä. Ikävä siis sillä tavalla et tahtoisin tehä sen kanssa jotain kahestaan muutenkin kun vaan iltasin pari tuntia. Onneks tohon on nyt tulossa muutosta kun Nelly menee 25.pvä mun porukoille yöks hoitoon ni saadaan melkeen koko pvä ja yö olla kahestaan. Ootan iha hirveesti sitä.

Nelly on huomenna tasan 9kk. Mun muruni <3

Muru muutaman minuutin iässä