Maha tippusi.

Ekaks viel parit kuvat tytsystä ja iskästäkin ku oltiin kuvailtavana.

Mulla on nyt maha päässyt näköjään tippumaan v.lopun aikana. Huomasin vaa erityisesti sen eilen ku kauppailin Hannan kanssa et olo on nyt kyllä ihan eri tavalla tukala. Vessas sais ravata kakkoshädällä koko ajan jostain syystä. Kuvassa tosiaan 36+2 ja matkapöytä on sitten kadonnut :D Kohtahan tässä voipi alkaa jännäileen et koska alkaa tapahtumaan.

Tässä nyt ihan ensteks parit kuvat kun käytiin tulevan kummipariskunnan luona mahakuvattavana :D tietty tytsykin pääs kuviin.

Rv35+

Pöytä ja tuolit.

Eilen sain pitää "perhevapaan" eli Antti lähti tyttelin kaa tallille ja mä olin oikeestaan koko pvän ihan yksin. Teki oikeestaan ihan hyvää vaikkakaan en yhtään mtn suurempaa tehnykään.

Eilen käytii myös tytsyn neuvolassa ja pituutta neidillä on 81cm ja painavuutta 11kg. Kuulemma tasaisesti keskikäyrällä mennään mitoissa. Hyvä niin koska mä oon aina ollu pienenä siellä keskikäyrän alapuolella.

Tänään olis sitte tarkotus käydä ikeasta ostamassa lisää tuoleja. Käytiin tosiaan maanantaina hakemassa sieltä uus ruokailuryhmä ja kaheksasta tarvittavasta tuolista uupui 2 koska ei mahtunu enää autoon :D Käydään siis tänään hakemassa ne. Pöytä on siis 4-8 hlön ruoka pöytä elikkäs jatkettava. TYKKÄÄN ISOSTI!
Ikeasta suunnataankin sitten tulokkaan kummeille ja siel ois luvassa mahakuvailua. Pikkasen jännittää koska Nellyn odotuksessakin musta otettiin mahakuvia mut niissä mätti jokin. En tiiä mikä. Nyt kuvat ottaa sellanen joka kuvas mm. meijän häät. Laittelen tänne sitte kuvauksien tuloksia kuhan itelleni ne saan.

Tässä viel kuvaa keittiöstä ennen ja jälkeen uuden pöydän ja tuolien.

Gaaaah.

Mä olen niiiiiin KYPSÄ tähän oloon. Koko ajan tekee mieli kiukuta kaikille ja ei kellekään. Mua ahistaa, mulla on ISO olo, vaatteet kiristää, vauva potkii suolistoa iha huolella et koko ajan on sellane olo et löysäkakka lentää tai sitte oksennan. Mä vaa makaan sohvalla enkä tee yhtää mitää muuta kun vaa pakolliset.
Kumartelu, nou kän dyy, kyykkiminen lattialla, ei onnaa. Edes Nellyn lelujen siivoaminen ei onnistu ku en pääse sielt lattiatasosta ylös.

Voisko aika mennä nopeesti et ois rv38+ ja sit sais alkaa viuhtoon meneen ja vähän pikkasen toivoon et tää tulis enemmän asjoissa kun siskonsa.

Tänään rv34+

2010

About kuukausi taitaa olla tuosta viimeisestä postauksesta. Jospa sitä vähän koittas kerrata viimesen kk juttuja siis..

Mummin kuolema tuli kyllä yllättäen vaikka siihen kuinka kuitenkin oli yrittänyt varautua. Puhelu kun tuli ni tapahtu rikkoontuminen. En muista siitä puhelusta kun yhden lauseen. Oltiin anoppilassa ja en pystyny muuta sanomaan anopille kun et hakee Antin nopeesti tallista. Antti tuli ja piti mua kasassa. Se soitti sitte faijalle ja selvitteli et mitäs nyt. Lähettiin sitten samoin tein melkeen anoppilasta ja Antti vei mut riihimäkeen. Se olis halunnu mukaan tulla mut musta vaan tuntu et tahdoin mennä yksin. Olihan siellä toki mun vanhemmat ja mun täti mutta silti.. Mentiin sitten porukalla terveyskeskukseen kattomaan vikaa kertaa mummia. Äiti kysy monta kertaa et haluanko varmasti tulla ja halusin. Nyt kun miettii ni hyvä että menin. Ei se ollu kauheeta eikä hirveetä mutta ei millään tavalla kuitenkaan helppoa tai kivaa.
Antti otti sitte seuraavan pvän duunista vapaaks. Hyvä että ottikin koska en mä juurikaan saanu nukuttua sitte seuraavana yönä ja seuraava pväkin meni oikeestaan aika sumussa..

Hautajaiset oli 20.12. ja oli kyllä rankkaa. Nelly oli sen pvän anoppilassa hoidossa. Antti oli yks arkun kantajista ja siinä kun näin kun arkkua kannettiin ni huomasin et mulle oli tosi tärkeetä et Antti oli siinä kantamassa.

Joulun päätin hypätä yli kokonaan. En koristellu kotona enkä muutenkaan toivotellu oikeestaan kenellekään jouluja. Nellylle ostettiin pari pakettia ja mä tahdoin ostaa äitille joululahjan vaikka se kielsikin. Koin sen vaan tärkeeks. Joulu vietettiin niinkun aikasempinakin vuosina eli anoppilassa puolet ja mun porukoilla puolet.

31.12. olikin sitte KAMALA pvä. Nelly tuli ekaa kertaa elämässään kipeeks. Niinkun oikeesti
kipeeks. Oksens aamusta lähtien ja ei syöny mtn. Uusvuos sitte vaihtukin oksennuksen hajussa ja ripulikakassa. Sen jälkeen se tarttu muhun perjantaina. Mulla meni niin pahaks se et jouduin pe-la yöks tippaan osastolle. Muutama pvä menikin sitten sit toipumiseen ja Anttikin viel sai saman taudin sitte lauantaina. Siin sitte selvis et Noro-virushan se. En todellakaan toivo kenellekään sitä.. IHAN hirvee tauti. Loppupeleissä sitte anoppilassa sairastettiin se ja mun porukat samoin.

Nyt oikeestaan alkaa olla silleen kunnolla toipunu olo ja ruoka maistuu suht normaalisti ja mahakin toimii hyvin.

Siinäpä meijän joulukuuta ja vuodenvaihdetta.

Jospas sitä jossain vaiheessa sitte jaksais ahkerammin alkaa taas jutustaan. Mahadyydsikin on jo rv33 ja tää mami on aivan kypsä tilanteeseen.