Anoppivolinata.

Käytiin typsyn kaa heti aamusta ulkoilemassa. Täyty laittaa Nellylle päähän mammalta saatu milanon-tuliainen, aito Ferrarin lippis. Typy tykästy siihen ihan hirmusti. Tuliaskassista löytyi myös puman kengät ja housuja ja paitoja. Tartteis vielä pestä ne ni sais sitte käyttöön.

Eilen käytiin mummia kattomassa ja oli kyllä positiivinen yllätys kun mentiin ja mummi jutteli ilosesti ja naureskeli. Aikasemmin kuitenkin ku on käyny ni se on ollu sellasta et se ehkä vastaili jos vastas mitään.

Oltiin Nellyn kans eilen myös kaupungilla Sannan ja Ainon kanssa ja typy päätti yllättää nukahtamalla rattaisiin. Olin ihan varma että se ei onnistuis mutta väärässä olin.

Mulla oli tohon kaveriasiaankin joku juttu EILEN mielessä mutta enhän mä nyt sitä enää muista. Pitäs olla joku lista mihin pistäs samointein ylös kun muistuu. Joka tapauksessa tuo tauko on pitäny ja tulee pitämään vielä hyvän tovin. Anoppiasia taas ..... mulla menee niiiiiiin hermot siihen. Se on NIIIIIN epävarma ton tytön kanssa että ei mitään rajaa. Sen mielestä huonekalut tulee Nellyn tielle kun tas mun mielestä Nelly on huonekalujen tiellä. Ei huonekaluja mun mielestä tartte siirtää jos toi itte menee niiden alle tai jää jumiin. Siinähän sitten oppii tulemaan pois sieltä tai sitte kokonaan on menemättä sinne. Sanoin sille myöskin että EI kävelyttäis Nellyä kauheesti koska sitte kun sitä alkaa kävelyttään ni sitte on pakko kävelyttää koko ajan tai on kamala parku. No, eikös se sitte kävelyttäny ja sano vielä että me käydään yksi lenkki kävelemässä ja sitten leikitään lattialla. Ei se toimi niin. Jos alkaa kävelyttään ni sitte se ei enää viihdy lattialla. Ja mä tiedän että tuo jaksaa kyllä kävellä mutta anopin selkä ei anna periks siihen et kävelyttäis koko ajan. Sen mielestä myöskään tuo ei sais syödä omia lelujaan, en tiedä miks. Se otti Nellyn suusta jonkun pehmolelun pois mitä se söi ni arvatenhan siinä tuli parku vaikka sanoin että anna syödä. Siis kun se on niin epävarma tuon kanssa ni kysyy kaiken ja sitte kun mä johonkin sanon jotain ni

Hannaakin näin eilen silleen pikasesti ja sovittiin et jos mentäs ehkä tänään kahvittelemaan. Tosin tänään on myös suunnitelmissa käydä Willantähdessä ja Jussin kanssa ostamassa Annalle joku valmistujaisjuttu. Vois sitte viel pyörähtää Sarilla saamassa kukkienkastelu-ohjeet ja avain.

Keskiviikko.

Onkin ollut kovin tapahtumainen päivä. Aamulla sain nukkua pidempään kun Antti nousi Nellyn kanssa ja anto mun nukkua niin pitkään kun nukuttaa. Heräsinkin sitte puoli kymmenen maissa ja sitte Antti ja Nelly tuli mun kanssa hetkeks loikoon ja Nelly anto meille molemmille suukkoja. Oli aika ihanaa <3 Siit sitte nousten ja aamiaisen kautta lääkäriin...

Lääkärillä sitte katottii labratulokset mitkä oli kaikki (4 sivullista) aivan normaaleja eli oon ihan terve. Niinkun olin jo aikasemmin miettiny ni varmastikin suurin osa tästä paino-ongelmasta ja sen vähyydestä ja syömisestä on vaan isoin ongelman mun omassa päässä ja se pitäs saada selvitettyä. Taas me tunti vaan puhuttiin ja muuta ja sitte se määräs mulle mielialalääkettä. Ei kuitenkaan mielialaa parantaakseen vaan sen lääkkeen sivuvaikutuksen takia. Sillä meinaan on tapana kasvattaa ruokahalua ja painoa. Tänään otan ekan tabletin ja kuuri kestäis 2kk näin alkuun. Toivottavasti nyt vaan ei sitte tuu mitää ei-toivottuja sivuoireita.

Lääkäriltä kun pääsin lähteen ni hain Sannan ja käytii kahvittelemassa ja siitä sitte käytiin hakemassa Nelly mummilasta kyytiin ja suunnattiin Suskulle. Siellä sitte taas kahviteltiin ja Nelly ja Leo sai puuhastella yhessä. Nellykin osasi olla konttausasennossa kauemmin kun 2ek :D Ekaa kertaa siis..

Lähettiin sielt ajelee neljän aikaan hyvinkään suuntaan ni mulla alko tuntua migreenijuttui silmien takana ja olikin aika paskaa ajaa siin olossa kotiin ku aurinko paisto. Turvallisesti kuitenkin kotiin päästiin ja täällä olo vaan paheni. Otin tonnisen panadolin ja ei auttanu. Hanna tuli käymään ja musta ei kyllä kauheesti seuraa ollu. Otin vielä burananakin ja ei sekää auttanu. Sitte alko naama turtumaan ja kädet puutumaan ja sydän alko tykyttämää. Olo oli IHAN KAMALA. Aloin jo harkitsee et lähtisin sairaalaan mut mihinkäs mä sitte Nellyn oisin laittanu. Onneks olo meni sitte ohi ja alko kylmä hiki tulla ja olo alko helpottaan. Nyt ysin maissa ei tunnu juurikaan enään mtn. Mutta migreeni..KAMALAA!

Tekis mieli vielä lisää kirjotella et mitä se lääkäri kaikkea kerto mut nyt en jaksa. Koitan tässä joku pvä ahkeroida.