Perjantai... OLI KAMALA! Aamusta asti oli paha olo ja heikotti ja väsytti. Kauheesti oli puuhaa ja mitää ei kyenny tekeen. Antti sitte sano että se siivoo ja käy kaupassa ja on Nellyn kanssa <3 Se kävi sitte typyn kanssa tallilla ja ku sielt lähti takasin päin ni soitti et jos lähen kauppaan mukaan. Olo oli siinä vaiheessa ihan ok ja aattelin et jos ulkoilma tekiskin hyvää. Lähettiin ja sitte ajeltiinkin tovi et typy sai nukuttua. Ei tehny sitte ollenka hyvää.. Kävin Ridasjärvellä yökkäilemässä tienvarressa. En sitten lähteny enää kauppaan mukaan. Loppuilta menikin tutistessa ja koitin saada jotain kurkusta alas.
Lauantaina Antilla oli sitten viimein polttarit. Olin nähny jo valmiiks niitä painajaisia ja kaikkia kauhukuvia miettiny. Ts. siis jännitti ihan hirveesti kuinka jaksan olla Nellyn kanssa ja kuinka tuolla menee se päivä. Aamusta oli kuitenkin ihan hyvä olo ja mielikin oli hyvä polttareiden suhteen kun tiesin et jaksan typyn kanssa olla. Yhen maissa Antin kaveri sitte soittiki et kutett päälle ja pihalle. Lähtivät vissii siinä vaiheessa minimotoilla ajamaan. Itellä tuli heti kauheen haikee olo ku tuo lähti.. en tiiä miks.
Sit olikin pakko koittaa keksiä itelle jtn tekemistä et en vaa pohtis ja draamailis koko pvää ja saatiinkin Sannan kanssa idea Jumbosta, ah niin halpaa ;) Vein Nellyn Antin porukoille hoitoon ja lähettiin Jumboon. Mukaan tarttu Nellylle syksyks vaatetta ja ihan ekat farkut <3 Rahaa meni, KYLLÄ. Mutta mieli tuli paremmaksi.
Kävin sitte viel ennen ku typyn hain ni Hannan ja Antin uudella kodilla ja kyllä se ihan potentiaalinen koti oli. Remppaanhan se menee mutta se oli jotenkin kovin kodikas heti kun siellä käppäili. Talossa oli siis hyvä henki :)
Viestiteltii Antin kaa siin illasta vähän että miten menee ja jääkö yöksi ja puhe oli että jää. Soiteltais aamusta sitten.. Oli kuulemma vasta yks ikkunakin hajonnu...... ....
Nellyn hain ennen kaheksaa ja mallailin heti tietysti sille farkkuja, minu iso tyttöni <3 Kotiin ku päästiin ni iltapalat vaan masuun ja unelle. Mä koitin johonkin puoleen yöhön valvoa mutta ku kattelin boksilta jtn sarjaa ni alko uni voittaan. ONNEKS. Pelkäsin et unen saaminen olis vaikeeta ilman Anttia. Nukahdinkin sitte suht helposti mut heräsin viideltä siihen et Hanna soittaa o.O No, en vastannu. Syy puheluun selviskin melkee heti. Kovin hajukas ja pahoinvoiva mieheni raahautui kotiin.. Oli kuulemma kivaa mutta enää ei ollu ku oltiin käyty vähän posliinia tarkastelemassa bestmänillä :D No, tuli kuitenkin kotiin ja se oli kiva ylläri. Olin kuitenkinn valmistautunu siihen et se tulee vasta tänää pvällä kotiin.
No, teki tää polttarijuttu silleen hyvääkin kun mulla oli Anttia kauhee ikävä illasta.. En muista koska ois silleen ollu ikävä :)
Tänään tars käydäkin mummia kattomassa pitkästä aikaa. Jotenkin viime kerran jälkeen ei oo tehny mieli käydä kun siitä reissusta jäi vähän paha mieli. Nyt koitetaan taas paremmalla onnella..
sunnuntaina, heinäkuuta 26, 2009
keskiviikkona, heinäkuuta 22, 2009
Haaste
Anana heitti minua haasteella..
1. Pehmeintä maailmassa... Nellyn peppu :D
2. Liian makeaa…Arnold's Donuts:n maitosuklaa-donitsi.
3. Mieluisin ääni… Typyn naurun kikatus
4. Järkyttävin haju… varmastikin sienien keitosta lähtevä odöör
5. Himottavan hyvää… Arnold's:n vaahterasiirappi donitsi.
6. Tuoksuu hyvälle... vauva
7. Oudoin hajumieltymyksesi...
8. Lapsuusajan hajumuisto... "mamman" senkin pikkukaappien haju.
9. Kutittaa... hyttiäisten puremat
10. Riipii korvia... Nellyn kiljuminen
11. Etova maku... kumina!
12. Pelottava ääni... se tietty kolahdus mikä kuulu kun pää osuu johonkin.
13. Kylmää vai kuumaa... tällä hetkellä kylmää.
14. Iljettää koskea... raaka liha, erityisesti kala
15. Tuntuu hyvältä kädessä... lapsen hiukset.
Haastan mukaan Annikan, Pepperin ja Eilan
1. Pehmeintä maailmassa... Nellyn peppu :D
2. Liian makeaa…Arnold's Donuts:n maitosuklaa-donitsi.
3. Mieluisin ääni… Typyn naurun kikatus
4. Järkyttävin haju… varmastikin sienien keitosta lähtevä odöör
5. Himottavan hyvää… Arnold's:n vaahterasiirappi donitsi.
6. Tuoksuu hyvälle... vauva
7. Oudoin hajumieltymyksesi...
8. Lapsuusajan hajumuisto... "mamman" senkin pikkukaappien haju.
9. Kutittaa... hyttiäisten puremat
10. Riipii korvia... Nellyn kiljuminen
11. Etova maku... kumina!
12. Pelottava ääni... se tietty kolahdus mikä kuulu kun pää osuu johonkin.
13. Kylmää vai kuumaa... tällä hetkellä kylmää.
14. Iljettää koskea... raaka liha, erityisesti kala
15. Tuntuu hyvältä kädessä... lapsen hiukset.
Haastan mukaan Annikan, Pepperin ja Eilan
maanantaina, heinäkuuta 20, 2009
Pöhköjä ajatuksia ja mökkiä.
Välillä tulee ajatuksia et minkä takia mä olen halunnu toisen lapsen. Varmasti johtuu tästä kamalasta olosta ja kun päässä ajatukset surraa ihan sekasin. Kun siis eilen jopa autossa ajattelin että oonkohan mä vielä sellasilla viikoilla että voisin abortin tehä o.O Mutta nyt oon löytänykin tavan miten hiljentaa moiset tyhmät ajatukset. Luen muiden synnytyskertomuksia. Niistä tulee jotenkin hyvä mieli ja jotenkin ajatukset menee seesteisemmäks.
Eilen käytiin porukoiden mökillä ja äiti sano musta aika kivasti. Se ilmotti et hän pitää sitte maaliskuussa lomaa että Nelly voi olla siellä kun ollaan sairaalassa ja vissiin tarkotti et ennen synnytystä ja sen jälkee. Viikosta se puhu ja jotain että Antti sais sitte levätä. Aika kivasti musta suunniteltu :)
Eilen käytiin porukoiden mökillä ja äiti sano musta aika kivasti. Se ilmotti et hän pitää sitte maaliskuussa lomaa että Nelly voi olla siellä kun ollaan sairaalassa ja vissiin tarkotti et ennen synnytystä ja sen jälkee. Viikosta se puhu ja jotain että Antti sais sitte levätä. Aika kivasti musta suunniteltu :)
Haavehia.
Susku heitti minua haasteella. 5 haavetta siis:
(kappas, tämä onkin vaikeampaa kun kuvitteliskaan)
1. Seuraava lapsi olisi terve ja raskausaika menis hyvin. Tosin tällä hetkellä kun on paha olo ja muutenkin on pää ihan sekasin ni tosin välillä ajattelin että miksi tahdoin toisen lapsen.
2. Keksisin sen työn mitä tahdon tehdä loppuelämäni. Se voisi vaatia kouluttautumista uudestaan tai sitten vaan oma-alotteisuutta hakemaan sitä työtä. Tällä hetkellä tuntuu että mikään ei järjettömästi kiinnosta.
3. "Loppuelämääni" kuuluisi Antti ja kaksi lasta, kaksi kissaa sekä unelmien koti. Paritalo tai rivitalo.
4. Tahtoisin kasvaa aikuisemmaksi. Siis henkisesti. Vaikka ehkä vaikutan kovin optimistiselta ni osaan olla myöskin todella pessimistinen ja negatiivinenkin. Elämä helpottuis kovin jos osais ajatella asioita hieman eri tavalla.
5. Tähän vaan en keksi mitään. Laitan jos saankin päähäni vielä jotain.
(kappas, tämä onkin vaikeampaa kun kuvitteliskaan)
1. Seuraava lapsi olisi terve ja raskausaika menis hyvin. Tosin tällä hetkellä kun on paha olo ja muutenkin on pää ihan sekasin ni tosin välillä ajattelin että miksi tahdoin toisen lapsen.
2. Keksisin sen työn mitä tahdon tehdä loppuelämäni. Se voisi vaatia kouluttautumista uudestaan tai sitten vaan oma-alotteisuutta hakemaan sitä työtä. Tällä hetkellä tuntuu että mikään ei järjettömästi kiinnosta.
3. "Loppuelämääni" kuuluisi Antti ja kaksi lasta, kaksi kissaa sekä unelmien koti. Paritalo tai rivitalo.
4. Tahtoisin kasvaa aikuisemmaksi. Siis henkisesti. Vaikka ehkä vaikutan kovin optimistiselta ni osaan olla myöskin todella pessimistinen ja negatiivinenkin. Elämä helpottuis kovin jos osais ajatella asioita hieman eri tavalla.
5. Tähän vaan en keksi mitään. Laitan jos saankin päähäni vielä jotain.
perjantaina, heinäkuuta 17, 2009
Lainaus eräältä lukijalta joka osui asian ytimeen.
Haluaisin myös sanoa, että jos jollekulle tulee fiilis että loukkaan, tai että kirjoitan näitä juttuja turhaan, jos siltä tuntuu niin kannattanee olla lukematta. En sano tätä pahalla, vaan lähinnä siksi että internetissä on olemassa paljon sivustoja joilla voi käydä ilman että välttyy blogiani lukemasta, se ei ole pakollista enkä siksi usko että kenenkään tarvitsee ottaa hernettä nenään kokonaisesta palosta puhumattakaan. Puhun toki blogissani henkilökohtaisia asioita tietäen sen että ne ovat kaiken kansan nähtävillä, harvemmin puhun henkilöistä nimillä eikä myöskään tulisi mieleenkään ketään loukata julkisesti.
Kuvia ja paatosta.
Käytiin Suskulla tänään pikasella pyrähdyksellä ja Nelly ikuistettiin jälleen kameralla. Ylihienoi kuvatuksia tuli!
Muruinen <3
**
Kotiin kun pääsin ni huomasin että joku aikasemmasta blogista kimpaantunut nais-ihminen päätti purkaa tuntojaan kommentein (lukekaa itse ja päätelkää). Muahan moinen ei haittaa vaan musta se vaan kertoo et ilmeisesti useampi kun tuo ilmoittanut 15 ihmistä lukee tätä blogia. Vaikka luulin että kyseisiä henkilöitä ei mun elämä kiinnostaisi. Näköjään siis kiinnostaa mutta aivan vapaasti. En ala uudestaan jemmailemaan blogia.
Juorutkaa ja haukkukaa selän takana, senhän te jo osaatte. Enkä teiltä yhtään enempää odotakaan.
Tää on viimeinen postaus kyseisestä konfliktista. En ala täällä yhtään enempää julkisesti ruotimaan että kuka vihaa ja ketä mitenkin paljon. Sen vain sanon et tiedän myös että TAAS eräs on perehtynyt mun elämään niin tiiviisti et on pitäny juoruta mun raskautumisesta. Perehtyis vaan omaan parisuhteeseensa samalla paatoksella ni vois selvitä lisää asioita mitkä koskee ihan omaa napaa.
***
Oon ylättäny itteni tänään siivoomalla. Oon viimeset kaks viikkoa vaan puhtaasti pyhittäny makaamiselle ja olemiselle. Antti toki auttoi paljonkin mutta mä jopa imuroin. Hernaria on tehny mieli ja sitä oon syönykin. Olo on ollu suht siedettävä ja tarkotus ois huomen lähteä tavallaan polttaroimaan. Ei malttais oottaa :)
Arvasinpas.
Se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa, vai miten se nyt meni ;)
Kyllä, soitin yhdelle näistä naisista. Kysyin että eihän pahastunut mun aikasemmasta bloggaugsesta. Ei kuulemma ja ei kyllä ollu aihettakaan. Selvisi vain että EDELLEEN omituisia ihmisiä kiinnostaa mun tylsä elämäni ja tietokin kulkee nykyään nopeammin kuin voisin uskoa, joillain on siis vieläkin tylsempi elämä kun omani. Pitäsi nyt vaan huomionsa omissa juhlien suunnittelussa mieluummin kun mun blogissani. Enpä tosin voi kieltääkään tämän lukemista mutta ei pidä myöskään hermostua jos lukee jotain mikä ei omaa korvaa miellytä ;)
Enkös mä sillon joskus luvannut että jos vielä kuulen muualta mun asioita tämän naisen "juoruamana" ni voi olla että mullakin on aika kohta juoruta?
Alotanpa nyt alkuun ainakin karsimalla ihmisiä mun galleriasta. Banni käyttöön. Jos niin pahasti menee ajatukset mun kanssa ristiin ni ei varmaan tartte olla sillon edes tuttuja.
Kyllä, soitin yhdelle näistä naisista. Kysyin että eihän pahastunut mun aikasemmasta bloggaugsesta. Ei kuulemma ja ei kyllä ollu aihettakaan. Selvisi vain että EDELLEEN omituisia ihmisiä kiinnostaa mun tylsä elämäni ja tietokin kulkee nykyään nopeammin kuin voisin uskoa, joillain on siis vieläkin tylsempi elämä kun omani. Pitäsi nyt vaan huomionsa omissa juhlien suunnittelussa mieluummin kun mun blogissani. Enpä tosin voi kieltääkään tämän lukemista mutta ei pidä myöskään hermostua jos lukee jotain mikä ei omaa korvaa miellytä ;)
Enkös mä sillon joskus luvannut että jos vielä kuulen muualta mun asioita tämän naisen "juoruamana" ni voi olla että mullakin on aika kohta juoruta?
Alotanpa nyt alkuun ainakin karsimalla ihmisiä mun galleriasta. Banni käyttöön. Jos niin pahasti menee ajatukset mun kanssa ristiin ni ei varmaan tartte olla sillon edes tuttuja.
torstaina, heinäkuuta 16, 2009
15.8.2009
Tänään tuli sitten itkettyäkin..
Stella - Häävalssi
Tuulimyllyjä vastaan täällä taistellaan Viima hiuksissa viipyy hetken vaan Toiset nuorena nukkuu joskus se pelko uniin kulkeutuu Sitten sinä oot siinä silität mun hikistä päätä joku taika sulla on sillä Sinä vain, sinä vain saat mut luottamaan meillä on aikaa Sinä vain, sinä vain, sinä vain saat mut tuntemaan että mä kelpaan Kun pyryttää ja pajutkin taipuu kinosten alle hautautuu. Täytyy olla lujasta luusta että selviytyy Hangen alla paine kasvaa kestänkö sen mitä vaaditaan Rakas , onneks sä oot siinä silität mun hikistä päätä joku taika sulla on sillä Sinä vain, sinä vain saat mut luottamaan meillä on aikaa Sinä vain, sinä vain, sinä vain saat mut tuntemaan, että mä kelpaan Sitten sinä oot siinä silität mun hikistä päätä joku taika sulla on, sillä Sinä vain, sinä vain saat mut luottamaan meillä on aikaa Sinä vain, sinä vain sinä vain, saat mut tuntemaan että mä kelpaan Sinä vain, sinä vain saat mut taistelemaan tuulimyllyjä vastaan Sinä vain, sinä vain, sinä vain saat mut nousemaan läpi hangen ja roudan
**
Vielä kuukausi <3
Draamat kaverisuhteissa.
Mä olen nyt taustalta hieman seurannut yhden kaveriporukan toimintaa. Mielestäni itsekin siihen joskus ehkä kuuluin ja tällä hetkellä olen tyytyväinen että en kuulu enää.
Tämä porukka koostuu siis naisista. Kaikki suht saman ikäisiä, muutaman vuoden heittoja. Mutta se draaman määrä! Mä en ymmärrä. Sillon vielä kun olin kyseisten hlöiden kanssa tekemisissä ni musta tuntu siltä että aina piti olla joku siitä kaveriporukasta kenelle kaikki tai ainakin osa oli jostain suuttuneita tai vihaisia. Voi sitä seläntakana puhumisen määrää. Harvemmin oli sellasia seesteisempiä kausia että kaikki olisivat tulleet toimeen.
Huomaan tässä vaan että edelleen sama meininki jatkuu.En tajua miten joku jaksaa sellasta kaverisuhdetta missä kaikki puhuu jossain vaihees selän takana kaikkea inhottavaa.
Kerrankin kun mä olin sen dissaamisen ja selän takanapuhumisen aiheena ja tästä tuli sitten "yhteen otto" kahden näistä kanssa niin sillon mulle sanottiin että MUN pitäs pyytää anteeks sanomisiani. En pyytänyt. Miksikö? Koska mä en sano edes kiukuspäissäni mitään sellasta mitä en tarkota. Tän oon oppinu muiden virheistä koska multa on useasti pyydetty anteeks sanojaan mitä on tullu kiukutellessa sanottua. Ei se anteekspyyntö kauheesti mua ainakaan lämmitä jos on sanottu pahasti mutta ei kuitenkaan tarkota sitä. Mun kohdalla haukku tekee haavan. Eli siis mä en sano mitään mitä en tarkottais. JOS JOKU MUISTAA ETTÄ OISIN SANONU NI SAA MUISTUTTAA! Toisaalta taas kaikki mitä sanon kiukutellessakin niin mä myös tarkoitan sitä.
Joten siis. Tämän pohdinnan aiheena oli vain että miksi olla kaverisuhteessa/suhteissa joissa on AINA draamaa ja seläntakana puhumista? Kyllä myöskin myönnän että sillon itsekin puhuin seläntakana mutta myöskin sanoin ne asianomaiselle itselleen.
Omia tämän hetkisiä kaverisuhteita kun miettii ni Hannalle kyllä voin sanoa ihan päin naamaakin mitä ajattelen (välillä voisin ajatella ennen kun sanon) ja muiden kanssa koitan olla mahdollisimman rehellinen ja jos on jotain sanomista jostain ni en kyllä välttis suoraan päin naamaa sano vaan ehkä sitten ircin tai mesen puolella.
Tämä porukka koostuu siis naisista. Kaikki suht saman ikäisiä, muutaman vuoden heittoja. Mutta se draaman määrä! Mä en ymmärrä. Sillon vielä kun olin kyseisten hlöiden kanssa tekemisissä ni musta tuntu siltä että aina piti olla joku siitä kaveriporukasta kenelle kaikki tai ainakin osa oli jostain suuttuneita tai vihaisia. Voi sitä seläntakana puhumisen määrää. Harvemmin oli sellasia seesteisempiä kausia että kaikki olisivat tulleet toimeen.
Huomaan tässä vaan että edelleen sama meininki jatkuu.En tajua miten joku jaksaa sellasta kaverisuhdetta missä kaikki puhuu jossain vaihees selän takana kaikkea inhottavaa.
Kerrankin kun mä olin sen dissaamisen ja selän takanapuhumisen aiheena ja tästä tuli sitten "yhteen otto" kahden näistä kanssa niin sillon mulle sanottiin että MUN pitäs pyytää anteeks sanomisiani. En pyytänyt. Miksikö? Koska mä en sano edes kiukuspäissäni mitään sellasta mitä en tarkota. Tän oon oppinu muiden virheistä koska multa on useasti pyydetty anteeks sanojaan mitä on tullu kiukutellessa sanottua. Ei se anteekspyyntö kauheesti mua ainakaan lämmitä jos on sanottu pahasti mutta ei kuitenkaan tarkota sitä. Mun kohdalla haukku tekee haavan. Eli siis mä en sano mitään mitä en tarkottais. JOS JOKU MUISTAA ETTÄ OISIN SANONU NI SAA MUISTUTTAA! Toisaalta taas kaikki mitä sanon kiukutellessakin niin mä myös tarkoitan sitä.
Joten siis. Tämän pohdinnan aiheena oli vain että miksi olla kaverisuhteessa/suhteissa joissa on AINA draamaa ja seläntakana puhumista? Kyllä myöskin myönnän että sillon itsekin puhuin seläntakana mutta myöskin sanoin ne asianomaiselle itselleen.
Omia tämän hetkisiä kaverisuhteita kun miettii ni Hannalle kyllä voin sanoa ihan päin naamaakin mitä ajattelen (välillä voisin ajatella ennen kun sanon) ja muiden kanssa koitan olla mahdollisimman rehellinen ja jos on jotain sanomista jostain ni en kyllä välttis suoraan päin naamaa sano vaan ehkä sitten ircin tai mesen puolella.
keskiviikkona, heinäkuuta 15, 2009
Kesimmäinen päivä.
En oo pitkään aikaan kirjotellu mut on ollu olo suht kamala ni oon keskittyny vaan välttämättömien tekemiseen koneella.
Mitään ei o juurikaan tapahtunu. Tai vaikka oiski ni oon liian väsyny kertoon kaikesta. Koitan tässä nyt vähän tsempata ja olla ahkerampi tän kaa.
Mitään ei o juurikaan tapahtunu. Tai vaikka oiski ni oon liian väsyny kertoon kaikesta. Koitan tässä nyt vähän tsempata ja olla ahkerampi tän kaa.
tiistaina, heinäkuuta 07, 2009
Ultra,
Aamusta oksetti samointein ku silmät sai auki. Sitte alkoikin jännitys. Kymmeneltä ultra. Sinne ku pääs ni olin aivan varma että ei tuolla mtn elämää ole mutta sitten selvisikin että on <3 Viikon oletettua pienempi elämä mutta kuitenkin. Nyt mennään siis rv6+1 ja lasketuksi ajaksi tuli 2.3.2010.
Siellä se pieni nyt kasvaa <3
Jospa sitä nyt osais hieman hellittää ja alkaa yrittää sitä nauttimista tästä.
Antti oli aika ihana ku mua harmitti iha hirveesti ku toi ultra maksoikin odotettua enemmän ja ku manailin sitä ni se sitte sano että "oo huoleti että se saadaa iha helposti maksettua seuraavasta tilistä" <3
sunnuntaina, heinäkuuta 05, 2009
Häimäilyä.
Eilen ne sitten oli. Hannan ja Antin häät. Oli aika ihanat :) Mulla ei onneks ollu mitää kauheti oksetusoloja ku vaa muisti syödä/juoda tarpeeks. Heti aamusta ajettiin Hannan ja Pilvin kanssa kampaajalle mis saatiin sitte kaikki kampaukset ja meikit. Ittee en meinannu peilistä tunnistaa. Kirkossa sitte Pilvin kanssa kayttäydyttiin kun kunnon kaasot ja itkettiin koko alkumarssi tai mikä se nyt onkaan. Juhlat oli hienot ja morsian kaunis. Alko samal ittee jännittään omat häät.
Nukuinkin tänään hurjasti kymmeneen asti. Sitä ei oo tapahtunu aikoihin. Oksettais koko ajan vaa useemmin mut viel ei o joutunu tekeen lähempää tuttavuutta posliinin kanssa.
Tänään ois sitte tarkotus vaan olla ja viedään porukoille yksi kappaletta lipastoja ja sitte haetaan typy kotiin. Onkin jo ikävä :)
Nukuinkin tänään hurjasti kymmeneen asti. Sitä ei oo tapahtunu aikoihin. Oksettais koko ajan vaa useemmin mut viel ei o joutunu tekeen lähempää tuttavuutta posliinin kanssa.
Tänään ois sitte tarkotus vaan olla ja viedään porukoille yksi kappaletta lipastoja ja sitte haetaan typy kotiin. Onkin jo ikävä :)
perjantaina, heinäkuuta 03, 2009
Perjantai.
Jännittää!!! Huomenna on sitte ne Hannan häät. Heti aamusta hirmuinen höösääminen päällä ja loppuu sitte vasta illalla. Toivottavasti nyt kaikki menee niinkun on suunniteltu eikä tuu ikäviä ylläreitä.
Kävin tänään tosiaan hammaslääkärissa ja nytv voin rehellisesti sanoa että on kivempi hymy hampaiden puolesta sitten ikuisuuksiin. Onneks sain itestäni irti sen et sain korjautettua nuo ja nyt on hyvä mieli. Seuraava aika menikin sitte syyskuulle mut nyt on ainakin omasta mielestä pahin takana.
Hampilääkärin jälkeen näinkin Lauraa pitkästä aikaa ja käytiin ballerinas, mähän en voinu muuta ku mehua juoda pillillä ku oli turpa niin puutunu mutta meni se niinkin. Oli ihana nähä Lödeäkin :)
Sannaa näin tänään pitkästä aikaa. Siis Sanna asuu espanjassa ja tuli nyt suomeen käymään. Oli kyllä hirmuisen kiva nähä piiiiiiitkästä aikaa. Kaks vuotta taitaa olla aikaa viime näkemisestä.
Tänään tars viel pakata KAIKKI valmiiks huomiseks ettei tarvii sitte alkaa pohtiin et mikä puuttuu.
Ultra-aika aikaistu ja se onkin jo tiistaina. NIIIIIN PALJON JÄNNITTÄÄ!
Kävin tänään tosiaan hammaslääkärissa ja nytv voin rehellisesti sanoa että on kivempi hymy hampaiden puolesta sitten ikuisuuksiin. Onneks sain itestäni irti sen et sain korjautettua nuo ja nyt on hyvä mieli. Seuraava aika menikin sitte syyskuulle mut nyt on ainakin omasta mielestä pahin takana.
Hampilääkärin jälkeen näinkin Lauraa pitkästä aikaa ja käytiin ballerinas, mähän en voinu muuta ku mehua juoda pillillä ku oli turpa niin puutunu mutta meni se niinkin. Oli ihana nähä Lödeäkin :)
Sannaa näin tänään pitkästä aikaa. Siis Sanna asuu espanjassa ja tuli nyt suomeen käymään. Oli kyllä hirmuisen kiva nähä piiiiiiitkästä aikaa. Kaks vuotta taitaa olla aikaa viime näkemisestä.
Tänään tars viel pakata KAIKKI valmiiks huomiseks ettei tarvii sitte alkaa pohtiin et mikä puuttuu.
Ultra-aika aikaistu ja se onkin jo tiistaina. NIIIIIN PALJON JÄNNITTÄÄ!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)