perjantaina, huhtikuuta 24, 2009

Hyvä päivä ja muuta pohdintaa

Tänään ollu hyvä päivä.
Heti aamusta Antti sano mulle vaan että "oikeasti, anteeksi että oon ollu niin itsekäs ja ajattelematon", pussaskin <3 Sitte se kauheesti siivoili aamulla ja oli Nellyn kaa ja syötti ja nukutti sen. Mäkin sain nukkua päikkärit pitkästä aikaa. Oli aika ihanaa. Nii, ja siis Nellyllähä on nyt viimenenkin tissittely lopetettu eli nukuin toisen yön jo sohvalla. En heränny KERTAAKAAN ja oli todella omituista herää aamulla siihen et kello oli puoli kaheksan.

Sitte ku Antti lähti töihin ni lähettiin Nellyn kaa Sarilla käymään ja siel nappasin mummin ohjeella tehtyä pannaria(NAMIA) naamariin ja sitte lähettiinkin Atomissa käymään. Ostin Nellylle sellaset tossu-kengät. Ne ei oo oikestaan tossut eikä kyl kengätkään mutta toistaseks erittäin pätevät :D Sitte uskalsin jopa ostaa KAKS breezeriä itelleni huomiseks, hui ;) Tosin Sari makso nuokin ostokset koska mä unohdin mun electronin autoon :D Tilinumeroa odotellessa siis :D

Himaan ku päästiin ni mulla pää kipeenä ja Nellyllä iso nälkä. Murulle murkinaa naamaan ja itelle kaks buranaa nassuun ja toivoin et menis nopeeta ohi. Nyt ysin aikaan vasta alko helpottaan.

Huomena on SE päivä mitä on ootettu ja pelättykin vähän. Nelly menee ekaa kertaa yöhoitoon. Viedään se kahen jälkeen porukoille ja haetaan varmaan sunnuntaina samaan aikaan. Ootan iha hirmusti sitä et saa olla Antin kaa kahestaan mut samal pelottaa ja jännittää et miten typsy pärjää ilman äitii ja isii. Tiedän et pärjää mutta silti..

Nelly on tänään ehkä hieman oppinu et miten vois ehkä ryömiä. Ainakin tossa laminaatilla se hieman itteesä veteli eteenpäin. Toivottavasti se nyt alkais vähän hoksaan noita liikkumisen saloja.

Tatuointi on alkanu parantuun hienosti. Kipeä se on edelleen mun punanen on alkanu vaalenemaan odotetusti erittäin hyvin.

Nyt Nelly nukuttamaan ->

****

Noin, sinne jäi. Vein sen vaan sinne sänkyyn ja jäi peittoa halailemaan. Pitääkin muistaa laittaa se sille mukaan sinne porukoille huomenna.

Tänään mietin että millasta olis kahen lapsen kanssa tai et Nelly olis hieman isompi ja minä oisin raskaana. Atomissa näin monta äitiä jotka ootti ilmeisesti toista lasta. Samalla se hirveesti kiinnostais jo et meillekin ois toinen tulossa mut silti samalla on sellainen ei-vielä-fiilis. En tiedä mistä on tullu. Toistaseks ainakin nyt ehkäistään tunnollisesti VARSINKIN kun mulla on nyt menkat alkanu. Se yks jännäily jo riitti ja en taho hetkeen joutua vastaavaan tilanteeseen. Haluan että se tuleva kakkonen on sitten yhtä toivottu kun Nellykin oli/on.

Lauran kanssa kävin torstaina kahvittelemassa ja jotenkin meil menee juttelut aina silleen et jään pohtimaan asioita. Hyvä niin, jotain puuhaa mullakin pääkopalle ;)
Nyt jäi mietityttään et millaseks kaverisuhteet muuttuu aikuisiällä? Millasia uudet kaverisuhteet tulee olemaan kun on "aikuinen"?
Mulla on kaks kaveria jotka oon tuntenut KAUAN. Hanna, ollaan tunnettu lukion ekalta(ja vikalta) asti eli siis '00 tutustuttiin ja ens vuonna on 10v synttärit :D Puhutaan kaikesta ja mun mielestä me tunnetaan toisemme paremmin kun omat taskumme. Maiju, ollaan oltu samalla luokalla ja tunnettu ööööh... oikeen pitää miettiä, ehkä '94 vuodesta asti? Maiju saa korjata jos muistaa paremmin ;) Sen kanssa nähään paljon harvemmin mut silti tuntuu et ei meijän "suhde" oo muuttunu mikskään vaan pysyny yhtä hyvänä ku oli sillon koulussakin. Tosin ehkä ollaan hieman aikuistuttu ;) toivottavasti.
Sitte nää aikuis-iällä saadut kaverit, ketään erottelematta tai korostamatta niin kaikki taitaapi olla mammakavereita :D *pohtimis-miettimys* Jep, näin taitaa olla. Minkä takia nyt vanhemmalla iällä saadut kaverit jää tavallaan etäisemmäks kun koulussa tavatut? Johtuuko se vaan siitä et toisten kanssa menee historiaa kauemmaks? Voiko näistä uudemmista kavereista koskaan tulla yhtä hyviä ystäviä kun vanhemmat on? Ainakin toivon niin. Kai sekin vaatii multa tiettyä avoimuutta mikä taas on mulla ongelma vaikka oonkin aika suupaltti monesti. Puhun paljon mutta vissiin harvemmin asiaa :D Panostusta tähän siis.

4 kommenttia:

  1. Tosta, et miksi aikuisiällä saadut kaverit jää etäisemmäksi.. Niin luulen, että lapsena sitä on nii avoin eikä osaa varoa ja sitä myötä sitten taas avautuu helpommin ja kun se on kerran käynyt ei sitä tarvi "varoa".
    Uskon kuitenkin, että aikuisiällä saaduista kavereistakin voi tulla todella hyviä ystävyksiä mutta se vaatii enemmän aikaa, ainakin sun kohdalla ja sut tuntien :)

    VastaaPoista
  2. Mulla on tosiaan yks aikuisiällä tavattu kaveri, ja siitä tulee vauvan kummitäti eli on siis to-del-la läheinen. Mutta harvassahan nää on. Ehkä myös osin ns. ajanpuute vaikeuttaa sitä, ettei suhde kehity samalla lailla ku lapsena ja teininä..
    Tulin jo lueskelemaan että miten meni kahenkeskinen aika mut ethän sä nyt vielä o ehtiny.. :D
    - Laura

    VastaaPoista
  3. Itseasiassa tulit samalle luokalle kolmannella eli -93 ;)
    Ite ainaki oon saanu muutaman ihan tosi hyvän kaverin aikuisiällä, joille voin kertoa melkein kaiken. Mut kyl mäki oon miettiny et tämmöset tapaukset on tosi harvinaisia, ainaki itellä pitää tulla tosi hyvin juttuun sen uuden tyypin kanssa et pystyy luottaa.

    VastaaPoista
  4. Maiju, noni, arvasin et olin vääräs :D

    VastaaPoista

Jätä jälkesi :)