Keira ja Antti.

Tuossa tulee subilta parasta aikaa joku rakkaushömppä-leffa. Tekis mieli kattoa mutta ku purkautumisoloa tulee samal. Jotenkin myös tuo leffa vielä ruokkii sitä. Siinä on ensinnäkin näyttelijänä sellainen nainen jota vois sanoa että ihailen. Nyt puhutaan siis ulkonäöstä. Sillä on ylikauniit kasvot, täydellinen hymy. Jos pitäis valita joku julkkis keneltä tahtoisin näyttää niin tuo se ehdottomasti olisi. Keira Knightley. Oikeen ärsyttää miten joku voikaan olla tuon näköinen :D Hannan kanssa kun tänää kahviteltiin ni se sano hyvän huomion. Oon ottanu nyt sellasen Maiju-remontin käytäntöön. Oon tehny asialle jotain että lihoaisin ja oon myöskin alkanu tekeen mun "akilleen-kantapäälle" jotain. Tarkoitan siis sellasta asiaa joka mulla se arka kohta ja mistä en puhu enkä oo asialle tehny mtn. Nyt puhun hampaista. Mulla on kamalat hampaat. Kamalimmat ikinä. Siksi mua varmasti näkee niin harvoin hymyilemässäkään. Erityisesti valokuvat tuottaa sellasta tuskaa että huhhuh. Häpeän siis oikeesti paljon. Nyt kuitenkin oon siis alkanu tekeen sillekin jtn ja ekat kaks hammasta on korjattu. Ne on kivat. Tykkään. Ehkä musta siis joskus sais sellasiakin kuvia kun hymyilen.

Välillä kun kattelen ihmisiä ni huoman ihan selkeän eron lapsellisissa ja lapsettomissa. Ja nyt en todellakaan tarkoita kaikki vaan että joistain vaan huomaa niin selkeästi että niillä on lapsi tai enemmänkin. Mä lasken itteni siihen että huomaan. Mä oon rupsahtanu. Kun kattelee telkkarista jotain noita muodonmuutos-ohjelmia ni siinä huomaa että ne jotka siinä on muutettavan ni ne on lapsellisia naisia. Nekin on rupsahtanu. Elälhtäny vois myöskin sopia kuvaamaan sitä. Naama on jotenkin ehkä väsyneen näkönen. Mä siis nään myös peilistä saman. Mä siis tartten jtn muutosta ton lihomisen ja hammasjutun lisäks. En vaan tiiä että miten se sitten tapahtuis. Mä en tahdo näyttää rupsahtaneelta. Mä oon VASTA 25v.

Sitten. Leffa myöskin toi sellasia ikävän tunteita. Mulla on "taas" ikävä Anttia. Tai lähinnä meijän ihan alkuaikoja kun ei malttanu eikä tahtonu olla erossa toisesta ja kipeää teki kun oltiin erossa. Olihan mulla tuossa aikasemminkin ikävä mutta tää on sellasta intohimon kaipuuta. En oikeen osaa tehdäkään asialle mitään. Antti vaikuttaa tasasen paksusti tyytyväiseltä mölliäiselta oloonsa. Mä taas tahtoisin jännitystä elämään. Kipinöitä. Saippuakuplia ja vaahtokarkkia. Intohimoa. Kai sitä pitäs sille sitte ihan ääneenkin siitä sanoa mutta tuttuun Antti-tapaan se ei varmasti ota asiaa kuuleviin korviinsa. Tai jos ottaa ni tuskin asialle mitään tekee.

Parannusta odotellessa..