Tein tänään jotain mitä en oo aikoihin tehny, tai siis kyenny tekeen. Kävin typsyn kanssa kävelyllä ja ennenkaikkea puistossa keinumassa. Tuo neiti niin rakastaa keinumista <3
Puistossa sitte "jälleen" sain ajattelun aihetta. Siellä oli todella monta muutakin mammaa ja ilmeisesti mummojakin. Jotenkin tuli sellanen olo et asutin niiden reviirille kun ei oltu aiemmin siellä käyty. Saatiin osaksemme tuijotusta ja vähän omituisia katesita. Päätin kuitenkin olla huomioimatta moisia. Sitten siihen tuli joku tyttö keinumaan yksin viereen. Höpötti kovasti ja samalla tajusin kuinka mä EN tykkää vieraista lapsista. Mua ei oikeesti vaan kiinnosta jutella vieraiden lasten kanssa. Siinä se koitti vihjailla että vauhtia antaisin vaikka olin siinä kuitenin Nellyn kanssa. En antanut. Sitten sen ilmeisesti mummo tuli siihen ja jotenkin tuntu sen mummon äänessä olevan omituista närkästystä että ku MÄ en ollu antanu sen lapsenlapselle vauhtia. Hittojako se mulle kuulluu.. Mut tosiaan jotenkin tuli ihan sellanen olo et oisin astunu toisen maailmaan ja se ois ollu kiellettyä.
En kuitenkaan lopeta meijän puistoilua vaikka meitä siellä tuijoteltiinkin. Sikäli olot on hyviä ni koitan ahkerammin käydä siellä vielä kun on hyvät ilmat.
Jos on sellainen puisto missä käy vakiporukka niin aika herkästi niitä katseita saa. Ei se kuitenkaan välttämättä tarkoita ettei olisi tervetullut vaan kai aika luonnollista "katella uusia ihmisiä".
VastaaPoistaItse en nosta vieraita lapsia kiipeilytelineisiin jne. enkä välttämättä anna vauhtia keinussakaan sillä en osaa arvioida "mihin he pystyvät". Esimerkiksi jos joku nostaisi likan telineeseen mihin on viel liian pieni saattaisin kiukustua aika kovin.
Olin itse vuosia hämmentyneenä vieraista lapsista jotka tulevat puhumaan, nykyään vastailen heille samoin kun omillenikin. Huomasin nimittäin että omat lapsenikin menevät puhumaan muille vanhemmille ja saattavat pahoittaa mielensä jos he eivät vastaa tai huomioi kontaktia millään lailla. Lapset näkevät ja tuntevat asiat niin erilailla.
Olen myös samaa kastia kanssasi; en oikein hallitse keskustelua vieraiden lasten kanssa. Enhän edes tiennyt lapsista mitään ennenkuin omani olin saanut. Enkä edelleenkään osaa olla vieraiden lasten kanssa...
VastaaPoistaKovin osuvasti kirjoitettu tuo edellinen kommentti, lapset näkevät ja tuntevat niin erilailla :)
VastaaPoistaTottahan sekin on mutta ei se silti vaikuta siihen et osaanko mä niiden lasten kanssa olla vai en. Tuossa tilanteessahan mua ärsytti sen mummelin reaktio kun se mua alko mulkoileen et ku en antanu sille mukelolle vauhtia.
VastaaPoistaEn kai mä nyt lasta syytä siitä et se tulee mulle puhumaan. Mullahan se asennevamma on.
Nanalle toisaalla jo sanoinkin et varmastikin mun asenne lapsiin muuttuu hieman sitten kun Nelly on saman ikäinen. Nyt vaan en osaa suhtautua kun Nellyn ikäisiin tai nuorempiin.
Mä voin tulla sun kaa seuraavalla kerralla puistoon, ni voidaan kattoa mitä pahennusta sitten aiheutetaan ;)
VastaaPoista