Niimpä niin. Jospa nyt ensin annan vaan purkautua. Antin kanssa juttelin äsken mesessä kun se on töissä ja se ilmotti että se nyt meneekin duunipaikkansa illanistujaisiin tän kuun lopussa. Prkl ku se sitä on vatvonu tässä viimeset kauan ja se sano mulle että ei sinne mene kun ei kiinnosta. No, nyt se sitten meneekin. "JES!"
Sitä ennen pitää tietystin mennä mp-messuille ja tää taas tarkottaa sitä et siel menee koko helvetin päivä. "JES!"
Ja sieltä illanistujaisista tullaan tietysti pienessä kevyessä sievässä aamuyöllä rymyten kotiin. "JES!"
Kaverille kotin asiasta avautua mutta ei helpottanut. Ihan totuuksia se mulle laukoi mutta NE EI AUTA! Kyllä mä tiesin tän kun Nellyä ootin, en mä ala kieltään Anttia menemästä tonne, ja mua vaan OTTAA PÄÄHÄN että se menee sinne. Koska, MINÄ hoidan taas Nellyä koko pvän,ja laitan nukkumaan,ja herään yöllä sen kanssa. Ja kappas mä tekisin sen joka tapauksessa. MUTTA se että JOS mä tahtoisin mennä tolleen vaan hieman naukkailemaan ja iltaa istumaan ni mä tuskin saisin ensinnäkään ketään lähtemään ja toiseks jos saisinkin ni en mä tiiä ees haluaisinko mä lähteä. Koko ilta menis siihe että mä stressaan et miten Nelly saa juotuu riittävästi maitoo ja miten se saa Nellyn nukahtaan ilman tissiä. Ei siitä tulis siis mtn. Kateuttahan tää on, mitä sitä kieltämään.
Sitten jos selkeyttäis.
Antti ei siis oo ollu kertaakaan sen duunipaikan jutuissa mukana koska sitä ei oo kiinnostanu, en kyllä tajua miks nyt kiinnostaa. Ja eihän se mun kaveri vaan voi oikeesti tajuta munn pointtia koska sillä itellään ei ole lapsia. Kyllä, mä tiesin Nellyä odottaessa että siinä on sitten kiinni 24/7 ei se sitä muuta mihinkään ettenkö olis kateellinen. Kyllä se sano että se mulle kuulemma korvaa sen mut miten sitäö korvaa, ei mitenkään. Eikä sen ees tarvii.
Saanpahan antaa Antille sitte "ihanan" herätyksen sunnuntaina aamulla ku Nelly kiljuu seittemän aikaan ku palosireeni. Toivottavasti oksettaa ja on paha olo. Mua ei haittaa.
Tänään on taas ihan superhuono pvä ja tekis vaan mieli itkeä-parkua-vollottaa. Tuntuu välillä et viimesetkin kaverit kaikkoo ja jotenkin koitan kauheesti ettei ne kaikkois ... sitte tulee vaa tyhmistyny olo. Siis kun vaan on se olo että tietää jonkun asian ilman että sitä on kukaan lausunu ääneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä jälkesi :)